Nyt on meidän porukalle avattu uusi blogi ja sen osoite on http://hannanpaimenet.blogspot.com/ . Siellä on jopa ensimmäinen päivityskin valmiina.

Viime viikolla taakse jäi 1530 km ja todella paljon mahtavia kokemuksia ja tapaamisia. Valitettavasti vain blogin päivitykset tyssäsivät moneksi tunniksi kuvien latauksen aikana. Aikaisemmin päivitykset tyssäsivät ensin hymiön lisäysyrityksiin ja myöhemmin linkityksiin. Nyt tökkiminen riittää. Päivitykset ovat jääneet kun aina ei jaksaisi kirjoittaa samoja tarinoita moneen kertaan. Nyt tästä ei tulee enää mitään, joten viikonloppuna täytyy avata uusi kun ei aikaisemminkaan taida ehtiä. Alla kuitenkin vähän esimakua tulevasta. Uuden blogin osoitteen kyllä vielä ilmoitan.

Perjantaina saimme vieraita Äänekoskelta. Anne ja Main Tala-veli tulivat meille yöksi, jotta olisivat lähempänä seuraavan päivän TOKO SM -kisapaikkaa Klaukkalassa. Mai ja Pinja ottivat vieraat vastaan aika vähäeleisesti, mutta napero oli sitä mieltä, että eno tuli nyt sen alueelle . Perjantaina Hali oli sitä mieltä, että Tala-enon olisi parasta olla vain olohuoneessa, että ei vaan vahingossakaan saisi meidän eväitämme ja lauantaiaamuna sen piti puolustaa kissaa makuuhuoneessa. Kokonaisuudessaan koirulit tulivat kuitenkin ihan kissaakin myöden hyvin toimeen. Ulkona illalla Hali esitteli vielä mutakylpypaikkaansa enolle, joka kilttinä koirana totteli emäntäänsä ja jätti rapakylvun väliin toisin kuin meidän pikkuneiti.

Lauantaiaamuna sitten aikaisin aamulla kisakentälle. Meikäläisen koirat jäivät kotiin, joten toimin paikalla lähinnä kenneltyttönä. Kivaa oli ja tuli nähtyä paljon tuttuja ja tutustuttua vähän uusiinkin tuttavuuksiin, nimittäin katalaporukkaan. Helle verotti monien suorituksia selvästi, ja Haralle sattui vielä ilmeinen juoksunarttu edelliseksi suorittajaksi. Tulihan siellä toki onnistumisiakin, ja toivottavasti jokainen on onnellinen niistä. Erityisen hienoa oli katsella Veeran ja Saran loistosuoritusta, josta tulos EVL1 pistein 259,5. Hienoja suorituksia tuli muillakin, vaikka huipuimmat suoritukset jäi valitettavasti tällä kierroksella näkemättä. Sykähdyttävää oli katsella myös 10 vuotiaan Jonnan suoritusta voittajaluokassa. Muutamia kuvia tokokisoista voi katsastaa osoitteesta https://picasaweb.google.com/lh/webUpload?uname=110584088271718939361&aid=5617188436303976961

Lopuksi vielä kylpyretki hiekkakuopille haettuamme mun turilaat vielä mukaan. Halikin on tullut jo innokkaaksi uimariksi, vaikkakin uinti on alkuunsa sellaista penturäpiköintiä, mutta paranee aina loppua kohden. Erityiskiitokset päivästä Annelle ja ihanaiselle Talalle, jonka ihanuutta myös yksi tuomari kehaisi.

Tänään Mai pääsi rankan helatortain agikisapäivän jälkeen verryttelemään lihaksiaan lampaiden pariin Somerolle. Mukana meidän lisäksemme oli Lotta Haahdin kasvatteja ja kasvattaja itsekin sekä Helena ja Vitra sekä Eija-Riitta ja Vaapu. Päivä aurinkoisessa mutta kovin tuulisessa maalaismaisemassa hurahti todella nopeasti, mutta saatiin me taas jotain aikaankin. Ja kyllä olinkin taas ylpeä koirastani. Mai käyttäytyi jälleen kauniisti myös hakiessaan lampaita pitkältäkin matkalta.

Ensimmäinen kierros meni meillä harjoitellessa ajoa pienellä laumalla pienellä aitauksella. Se ei kuitenkaan sujunut oikein hyvin, koska suuntakäskyt on viellä huonolla tolalla osaltamme. Pienellä laumalla tämä tuli hyvin esiin niideden kääntyessä kovin herkästi, ja koska suunnan vaihdot ei onnistu nopeasti pakka hajoaa ja Mai haluaa tuoda lampaat minulle. Toisella kerralla teimme radan, joka on ymmärtääkseni epävirallisten ranch-kisojen rata. Ensin ohitin koiran kanssa lampaat ilman, että se menee lampaille, ja jätin sen paalin viereen. Sen jälkeen otin lampaat häkistä pienten virheiden kautta ja kuljetin lauman läpi pienen siivekevälin ja sitten toista kautta vähän suuremman välin läpi ja sitten ajona metallisen suppilokujan. Lopuksi lampaat häkitettiin. Ei se ihan suoriltaan mennyt. Ohjaaja kun vasta harjoittelee lukemaan lampaiden aivoituksia ja koirakaan ei ihan sillä sekunnilla tottele annettuja käskyjä, mutta läpi meni kutenkin. Ja saihan tuo kaunotar harjoitella välissä hakuja pitkälstäkin matkalta. Kolmannella kerralla harjoittelimme häkistä poisottoja ja häkitystä. En ymmärtänyt edellisellä kerralla aivan, mitä Marika-koutsi tarkoitti, joten halusin harjoitella asian kuntoon. Oppiminen on paljon parempaa kun teekee asian muutamaan kertaan, jolloin homma syöpyy mieleeni tulevien kertojen varallekin. Harjoittelun opittavana asiana oli erityisesti lampaiden auvoitukset ja tulihan niistä vähän opittuakin. Lisäksi sain huomata, että Mai taitaa pois-käskyn ottamalla etäisyyttä lampaisin jakaen annetulla suunnalla. Viimeisellä kerralla menimme sitten harjoittelemaan ajoa suurella laumalla laitumelle. Voi, siitä meikä taas tykkäsi. Tykkään minä muutenkin paimennuspuuhista, mutta isomalla laumalla tuntee olevansa jo vähän enemmän töissä. Pienellä porukallahan harjoitellaan enemmäkin kisoja varten, mutta iso porukka on lähempänä oikeita lammapaimenen tilanteita. Siis ajoa harjoiteltiin, jotta heikot kohtamme eivät vaikuttaisi niin suuresti paimennettaviin. Ajot onnistui hyvin, mutta suunnat eivät olleet edelleenkään hallussa. Nyt Mai oli kuitenkin selvästi oppinut aja-käskyn, koska sen katse kiinnittyi useimmiten heti lampaisiin käskyn annettuani ja lähti ajamaan laumaa suoraan hitaasti edeten. Lampaiden vetosuunnat vain aiheuttivat meillä välillä ongelmia kun ne suuntakäskyt eivät ole vielä kunnossa. Mutta ylpeä olin taas kultaseeni. Marikaltakin tuli kehuja, mikä lämmittää suuresti sydäntä. Mai kun osaa olla niin nätisti lampailla, niin sen kanssa voi harjoitella hyvin laitumellakin, missä voisi olla vaara lampaiden karkaamisella.

Ostin minä paimenpillin. Pilliä saa kuulemma käyttää kisoissakin, joten ajattelin opettaa Maille suuntakäskyt pillille. Suunnitelma on jo laadittuna suuntien opettamiselle, enää puuttuu toteutus. Pillin käyttöä harjoittelin jo sen verran, että siitä lähtee ääni ja saan siitä jo jotain melodiaakin eri käskyjä ajatellen. Jos pllin käyttöä en ehdi opetella kuntoon, niin ainakin Mai osaa suulliset käskyt seuraavalla kerralla, mikä on heinäkuun puolessa välissä. Tämä on suunnitelma, mikä toteutetaan, jotta meillä on mahdollisuudet etenemiseen myös ensi kerralla. Lopuksi vielä pari Helena Tynjälän näpsäisemää kuvaa viimeisen harjoituksen ajamisistamme.

Katse lampaissa, ohjaaja takana.

Ja toiseen suuntaan.

Mahtavaa oli nähdä myös toisten kehittymistä ihan saman päivän aikanakin. Varsinkin Helena ja Vitra olivat mieleeni, vaikkakin ensimmäinen oli vielä harjoittelemassa ja jälkimmäinen jo taitava, vaikkakin epävarma. Mutta siitä se lähtee. Meidän aloituksemme aikanaa oli niin surkea, jos niin voi sanoa, että heikkohermoisempi tai vähemmän kiinnostunut olisi jättänyt taipaleen jo alkuunsa. Mutta taitodot kehittyvät, jos siemen on vain olemassa, jota kasvattaa.

Illalla vielä Halin viestitreenit, agitreeneihin ei ehditty. Napero pisti taas parastaan, vaikkakin tällä kertaaa polut viettivät Halia liikaa. Ääniavulla kuitenkin juoksusuora parani. Nyt on kuitenkin selvää, että meidän pitää välttää polkuja, jotka viettävät johonkin suuntaan, vaikka olemme kuitenkin aika näkösällä eikä matkat ole pitkiä. Ensi kerran rata on jo katsottuna valmiiksi eikä siinä pitäisi polkujen sotkea suhteellisen avointa juoksusuoraa. Kotona vielä ruoat naamaan ja luut jonkin ajan perastä jatkoksi. Sen jälkeen onnellinen omistaja saakin katsella väsyneitä koiriaan toivoen, että nekin ovat onnellisia.

Helatorstaille olin ilmoittanut meidät I-HAH:n ja Jankk ry:n kisoihin molempiin kahteen starttiin. Päivän asetelma oli sellainen, että jos SM-kisoihin yksilöradoille mielii, on kaikilta neljältä agilityradalta tultava ratavirheetön suoritus.

Helsingissä aamulla ensimmäinen rata oli ratavirheetön eli 0-rata, sijoitus 5/40. Toisella radalla puolestaan ohjasin huolimattomasti ja Mai hyppäsi väärän esteen. Yritin kyllä ohjata loppuun asti hyvin, mutta hylätty olisi tullut myöhemminkin välistävetotilanteessa. Siinä meni sitten mahdollisuudet päästä SM-kisoihin. Minä kun en ole ilmoittanut meitä enää useampiin kisoihin ennen SM-kisojen ilmoittautumisen päättymistä. Mutta mitäs sitä harmittelemaan kun tyytyväinen saa olla jo saavutettuihin onnistumisiin.

Janakkalan kisoissa ei enää sitten ollut paineita “SM-nollista”. Ja sehän näkyi, koska molemmat radat olivat ratavirheettömiä. A-kisassa sijoituksemme oli 8/43 ja B-kisassa 9/42. Lisäksi meitä pyydettiin australianpaimenkoirien rotuyhdistyksen SM-joukkueeseen ja minähän suostuin. Pääsemme siis kuitenkin kisaamaan Nastolaan kahden viikon päästä.

Yhteenvetona: Viikon aikana 5 0-rataa, joista yksi hyppyradalta. Kaikkiaan startteja 12, joihin olen kuitenkin kaikkiin suurimmalta osaltaan tyytyväinen.

Janakkalassa Mai oli kisaamassa toistamiseen samoissa kisoissa Elsa-äitinsä kanssa. Jälkimmäisellä radalla Pirjo ja Elsa tekivät myös ratavirheettömän radat, joten pari sai SM-kisoja varten uupuvan 0-tuloksen. Paljon onnea SM-kisoihin J

Tiistaina oli HAU:n jäsenilta, mikä alkoi Vappu Alatalon luennolla: Vireystila onnistuneessa suorituksessa. Itselläni on ollut usein ongelmana vääränlainen vireystila varsinkin kisoissa, mikä on haitallisesti vaikuttanut suoritukseeni. Erityisesti jännittäminen on ollut ongelmani, varsinkin sähläämisen, hosumisen ja ylenpalttisen varmistelun lisääntyessä. Tällä luennolla Vappu kävi läpi asioita, joihin vireystila vaikuttaa ja miten sitä voi hallita. Lajina agilityn lajivaatimukset vireydelle ovat:

- kompleksinen monen tehtävän samanaikaista prosessointia vaativa suoritus

- häiriöherkkä: kaikki on niin pienestä kiinni

- viereys pitää olla just eikä melkein

- pitkät kisapäivät, vireyden aktiivinen laskeminen ja nostaminen

Ja Vapun opit tulivatkin heti tarpeeseen. Mietin aktiivisesti parin päivän ajan, miten haen itselleni sopivan vireystilan, mikä ei ole liian löysä, mutta ei myöskään jännittyneen korkea. Minun pitää päästä tunteeseen, mikä on rennon iloisen tarkka. Mietin mikä musiikki auttaisi minua pääsemään sopivaan vireystilaan. Se löytyikin sattumalta ja sittemmin on löytynyt pari lisääkin. Biisi joka auttoi minua erityisesti ihanteellisen vireystilan saamiseen on Lily Allenin Fuck You, mikä on tähän asti toiminut lähinnä huvittavana kappaleena ilman sen suurempaan innostusta siihen. Tämä rento ja iloinen haistattelu biisi on ollut niin hyvä kun se vie jännityksen pois ja jättää tilalle rennomman, muttei kuitenkaan löysän olon. Lisäksi vireystilani saamisessa käytän mielikuvaa Maista leikkimässä onnellisena treenien jälkeen. Mai on silloin entistä kauniimpi kun se on kovin onnellinen. Ihana Mai.

BAT:n kisat Vantaan Ojangossa 26.5.

Tostaina oli sitten pitkästä aikaa Mailla agikisat. Päivällä töissä yritin pitää vireystilani ahkerana, mutta muuten aika matalana. Kiire töissä ei onneksi nosta vireystilaani, jos siihen ei liity mitään muuta problematiikkaa. Töissä söin pienen pasta-aterian ja töiden jälkeen toisen kunnollista energiatankkausta silmällä pitäen. Lisäksi huolehdin nesteytyksestäni kunnolla ja vältin töiden jälkeen kofeiinia. Kisapaikalle mentiin ajoissa ja sillä sitten rallattelin lämmittelylenkillä metsässä nostatusbiisiäni. Vähän ennen ensimmäistä rataamme jännitys meinasi nostaa päätään oikein kunnolla, mutta hyräily ja laulelu laski sen paikalleen äkkiä. Minullehan on tyypillistä jännittää varsinkin näin pitkän kisatauon jälkeen, mutta nyt mulla on työkalut sen suhteen.

Ensimmäinen rata oli agirata, mikä meni sitten suuremmalti jännittämättä. Ohjasin rataa ottamatta mitään turhia riskejä. Lopussa kuitenkin tapahtui kömmähdys kun olin koiran takana ja se piti saada minusta toiseen suuntaan putkelle. Mai kuitenkin lukitsi jo maalihypyn ja meni sinne. Olisin varmaankin saanut korjattua sähäkämmällä toiminnalla tilanteen, mutta nyt Mai jätti kuitenkin putken välistä ja meni maaliin. Olin käyttänyt edellisissä treeneissä maalissa valmista palkkaa ja se varmasti edisti tätä omatoimista irtoamista. Mai teki siis kuitenkin juuri niin kuin ohjasin ja rataan olin muuten tyytyväinen. Ainoastaan A:alla se jälleen himmaili, mutta sitä se nyt tekee. Tulos siis hylätty, mutta pienestä oli kuitenkin 0-rata kiinni.

Toinen rata oli hyppyrata, missä vireystila oli jälleen itselläni hyvä. En ottanut tälläkään radalla riskejä, joten ohjasin Maita niin, että virheet oli minimalisoitu. Tällä tarkoitan sitä, että koiran reitti ei ollut ehken aivan se lyhin, ja yhden turhan valssauksenkin tein, mikä pitkitti Main yhtä mutkaa. Tulos siis tältä radalta 0 ja oli sijoitus 7/36. Tämä olikin sitten toinen hyppäri nollamme, joten enempiä ei SM-kisoja ajatellen tarvita.

BAT:n tulossivulle pääsee osoitteesta http://www.bat-ry.fi/fi/index.html

E-HKK:n kisat Hattulassa 28.5.

Lauantaina Mai pääsi ensimmäistä kertaa samoihin kisoihin äitinsä Elsan kanssa. Mai kun ei ole kisaillut kesän jälkeen kuin kerran huhtikuussa kolmosluokassa niin emme ole sattuneet samoihin kisoihin. Nyt siis kuitenkin äiti ja tytär samoissa kisoissa, joissa kisajärjestys oli C-kisa (agilityrata), A-kisa (agilityrata) ja B-rata (hyppyrata).

Vireystilani hallinta onnistui jälleen. Ensimmäisellä radalla Mailla tippui ensimmäinen rima ilmeisesti roikkuvan lähtöasentonsa ja minun vastaanottoasentoni (olin rintamasuunta kohden koiraa) vuoksi. En antanut tämän latistaa tunnelmaa vaan rata jatkui mielestäni hyvin. Yksi melkein kielto putkelle tuli ryysimiseni vuoksi, mutta Mai ei ylittänyt putkilinjaa, joten siitä ei virhettä, mutta vauhti toki hidastui. Yksi rima tuli vielä matkalla alas kun käänsin Maita, ettei se menisi juuri edessä olevasta putken suusta sisään. Tulos siis tältä radalta 10.

Toinen rata oli jälleen melkein nolla ja tosi siisti. Harmillisesti kuitenkin toiseksi viimeinen rima tippui ilmeisesti käteni laskun vuoksi. Tällä radalla tulos siis 5. Mutta mitä siitä kun oli jo kaksi hyvää rataa takana. Kyllähän se toki vähän harmitti, mutta oppien mukaan menneet käsitellään ripeästi positiivisessa hengessä ja viskataan olan yli ja siirretään ajatukset kohti tulevaa.

Viimeinen rata oli hyppyrata. Yksittäisellä hyppyrata nollalla emme tee tällä hetkellä mitään, joten otin juoksuradan ihan loppukirmausmielellä. Tein radan alussa perjättökäännöksen, mikä ei ole minulle tyypillistä, joten siitä aiheutui riman tippuminen ja vähän sekoilua vauhdin hidastumisen kera. Myöhemmin radalla muutin myös alkuperäistä suunnitelmaani, mikä ei ollut viisasta. Olinhan tehnyt alkuperäiset suunnitelmat ihan syystä. Siellä sitten toinen rima alas. Mitä siitä kunhan hauskaa on ja vaikeasta loppu menikin sitten hyvin. Radalla oli ensin kaksi hyppyä poikittain, missä ulkokulmakierto koiralla ja sitten pituus ja kaksi hyppy suoralla linjalla, minkä jälkeen koira piti kääntää hypylle, mitä se ei suoralta nähnyt. Lopuksi vielä maalihyppy, mikä oli samalla suoralla kuin aiempi suora. Tästä selviydyttiin kunnialla ja lopuksi mahtibileet hauskan kisapäivän päätteeksi. Tulos tältä radalta siis 10.

E-HKK:n tulossivulle pääsee osoitteesta http://www.e-hkk.net/assets/files/tulokset/2011-05-28_tulokset.html

VAU:n kisat Nastolassa 29.5.

Kisaviikko jatkui vielä Nastolassa kolmen radan verran. Kaksi ensimmäistä rataa (A- ja B-kisa) olivat agilityratoja ja viimeinen C-kisa oli hyppyrata. Vireenhallinta jatkui täälläkin ja onnistuin siinä aika hyvin, vaikkakin se säröili hieman B-kisan aikana. Huomasin sen kyllä jo ennen starttiamme. Mutta siis itse tapahtumiin.

Ensimmäinen rata oli ratavirheetön, joten siitä 0 ja sijoitus 6/39. Tälläkin radalla kuten seuraavallakin aikaa vei aika paljon kontaktit, koska niillä Mailla on edelleen himmailua. Mihinkäs se nyt yhtäkkiä katoaisi kun ei olla vielä superpalkkakontaktiharjoituksia päästy kunnolla tekemään. Aika varovainen olin enkä ottanut turhia riskejä, mutta se kannatti ainakin näin 0-jahdissa. Toisella radalla pukkasi hieman painetta kun piti saada se toinenkin agirata 0-radaksi SM-kisoja ajatellen. Siitä ei kuitenkaan nollarataa tullut vaan 10 törkeiden ohjausvirheideni vuoksi. Yhdestä hypystä kaatui oikein siivekekin riman kera kun ohjasin hypylle liian myöhään. Tästä häkeltyneenä ohjasin putken jälkeisen hypyn toisin kuin olin suunnitellut ja siten olin koiran tiellä. Tästä rima alas. Mai oli siis tosi hyvä, mutta ohjaajalle luunappi. Puolustuksekseni voisin sanoa, että pyysin Mailta anteeksi radalla oikein kahteen kertaan. Kolmas rata oli hyppyrata, missä tuli yksi kieltovirhe kun lennokkaasti ohjasin Main hypyn ohi. Korjasin kuitenkin tilanteen ja rata jatkui hyvässä hengessä.

VAU:n tulossivulle pääsee osoitteesta http://vau-agility.net/materiaalit/kisat2011/VAU_Agilitykilpailu_tulokset2952011.pdf

Kuvia VAU:n kisoista löytyy osoitteesta https://picasaweb.google.com/114461569605136154422/20110529Agility3LkNastola2952011#. Maista on kuvia kaikilta kolmelta radalta. Kahdessa ensimmäisessä kuvassa A-kisasta on kuvattu Main kaunista peräsintä ja kolmannessa meidän molempien peräsintä profiilina. B-radalta otetussa kuvassa kieli on livahtanut nenälle A:an alastulolla ja C-kisan kuvassa kaunotar on juuri lävistänyt renkaan.

Kokonaisuutena voisin sanoa, että meillä alkaa vähitellen olemaan radanteko aika lailla hanskassa. Kontaktihimmailut on ensimmäisenä työnalla. Siihen vaan superpalkkaa ja kivaa meininkiä. Kunhan lopetan vielä varomasta rimojen tippumista, voin alkaa revittämään ja käskyttämään hieman enemmän radoilla. Nyt tähtäämme puhtaisiin ratoihin ja sitten aloitamme sekuntien vähentämisen. Olen siis erittäin tyytyväinen saavutuksiimme näissä viimeisimmissä agilitykisoissa. Ainoastaan yksi rata on ollut hylätty ja sekin oli melkein 0, ja kaikista muista on tullut tulos.

Viikonlopun päätimme kyläreissulle Mäntsälään moikkaamaan Maria sekä flättikaksikkoa Hyrrää ja Hippaa. Pellolla etenkin Hali otti ilon kaksikon nuoremmasta jäsenestä Hipasta ja tunne taisi olla molemminpuolinen. Lisäksi sain Marilta neuvot suuntakäskyjen opettamiseen ja esineruutuakin saimme tehdä kadonneen tennispallon heittovarren etsimisen merkeissä. Mai löysi vipuvarren, mikä sille pellolle piilotettiin motivointimielessä kun kadonnutta ei tahtonut löytyä. Mai sai palkkansa siitä, mutta varsinaisesti kadoksissa olleen vipuvarren löysi esine-etsijä Hanna.

Rankka viikonloppu on taas vietetty ja olo on jälleen väsynyt, mutta onnellinen, kuten myös taitaa olla karvaturreillakin.

Patchcoat-päivät

14.-15.5. vietimme Patchcoat-päiviä Laukaassa mahtavassa seurassa ja koulutuksessa. Koiria paikalla oli 35 ja ihmisiä vähän vähemmän. Main kanssa olin Aki Korhosen agilitykoulutuksessa ja Halin kanssa olin Hannna Helmisen kouluttamassa pentutokossa. Molempien päivien agilityradat oli haastavia ja siten meille sopivia. Virheittä ei toki radoista selvitty, mutta riittipähän treenattavaa. Sunnuntain treeniämme voi katsasta osoitteesta http://www.youtube.com/watch?v=Dl3f4SXpZbQ (olisin linkittänyt paremmin, mutta kun vuodatus tökkää aina kun yritän lisätä hymiön tai käyttää linkitystä).

Hanna Helmisen koulutuksesta sen sijaan sain todella paljon irti, koska toko on lajina minulle vieraampi. Ensimmäinen tehtäväni onkin nyt laatia varsinkin Halille sanakirja, jotta saan käskyt mietittyä mahdollisimman tarkasti. EVL:ssä pärjää kuulemma 15 käskyllä, joten niiden laatiminen kahvi- tai teepannullisen kanssa tuskin lienee ylitsepääsemätöntä. Alustavasti olen jo sanastoa laatinutkin. Hannan koulutuksesta sain hyviä vinkkejä perusasennon, seuraamisen, maahanmenojen, paikkamakuun, pysäytysten ja kaukojumppien opetukseen. Lisäksi toisia seuraamalla sain Main treenejä nyt ainakin ensin ajatellen hyviä palkkojen jemmauskikkoja. Muutamia oppeja on tullutkin jo kokeiltua Main kanssa. Eli luoksetuloja tein niin, että nami oli liivin helmataitteessa ja kaukojumppia tehtiin niin, että pidin ensin takajalasta ja myöhemmin kaikista jaloista kiinni. Maita tarraaminen ei haitannut. Koulutukset olivat siis hyviä ja Hanna Helmisen koulutukseen on jo suunnitteilla jatkoa ainakin syksylle niin, että ehtisi ottaa laajemmin opit käyttöön ennen seuraavaa kertaa. Oppeja vaihdettiin kyllä leirillä muutenkin kuin vain kouluttajien kautta. Itse sain ainakin viestin suhteen hyviä vikkejä Hilkalta ja nyt minulle aukesi, mitä viestikokeessa tapahtuu. Näillä tiedoilla onkin nyt hyvä jatkaa viestiharjoitteluita.

Päivillä oli 35 koiraa ja ohjaajiakin aika liuta. Main ja Jessen pennuista viikonloppuna ainakin osittain oli mukana Hali mukaan luettuna viisi naperoa: Hali, Chila, Lina, Emma ja Jussa. Myös Jesse-isä käväisi naperoitaan katsastamassa ja pyörähtelemässä Johannan kanssa agiradalla. Oli todella ihana nähdä pentusia pitkästä aikaa kun Jussaa en ollut nähnyt vuoden vaihteen jälkeen enkä Emmaakaan luovutusiän jälkeen. Kaikki olivat kovasti kasvaneet ja onnellisen oloisia pentusia. Viikonlopun jälkeen saikin todeta, että kyllä oli taas mahtavaa porukkaa kasaantunut yhteen paikkaan. Koiratkin tykkäsivät mitä ilmeisimmin seurastaan. Miimille ja Annelle suurkiitokset järjestelyistä.

Tunnetta oikein koko kropalla, kuvannut ottanut Tuuli Oksalahti.

Ihanat merlelapset Jussa ja Hali äiskän kimpussa, kuvannut ottanut Tuuli Oksalahti.

Hali ja Chila keippileikkisillä, kuvannut ottanut Tuuli Oksalahti.

Omia esityskelpoisimpia otoksiani voi käydä katsomassa osoitteesta https://picasaweb.google.com/110584088271718939361/PatchcoatPaivat2011?authkey=Gv1sRgCOWlwv2u1Y39KQ#

Paimennusviikonloppu Somerolla

21.-22.5. vietimme paimennusviikonloppu Klossnereiden opissa Somerolla. Ensikertalaisina porukassa oli hitusen vajaa puolen vuoden ikäiset Hali ja Chila. Chila oli aivan mahtava, ilmiömäinen pikkupaimen, jolla sytyttelyitä ei tarvittu. Hali puolestaan säikähti aika aluksi refleksinä heilauttamaani sauvaa, joten Halia piti sytytellä aika tavalla. Lauantain neljännellä ja viimeisellä kerralla se kyllä innostui jahtaamaan lampaita vähän liiaksikin, mutta sunnuntaina tilanne oli tasoittunut alkuasetelmiinsa. Sunnuntaina viimeisellä kerralla otin Halille esimerkiksi Main, joka on hyvä siinä. Mai ei turhia höyryä vaan sen voi antaa mennä käskyttämättäkin, se keskittyy tehtäväänsä eikä anna pennun roikkua itsessään. Hali juoksentelikin sitten onnessaan välillä Maita seuraten ja välillä lampaiden jättämillä läjillä.

Halin pätkää kokeilusta voi katsastaa osoitteesta http://www.youtube.com/watch?v=-Bqfpy3FH9o

Mai oli taitava. Nyt oli ensimmäinen kerta kun sitä ei tarvinnut yhtään viritellä töihin. Ensimmäiseksi tein kuljetusta siivekkeiden väleissä ja häkitystäkin, mutta joka tapauksesssa tuttua ja turvallista paimennusta. Ensimmäistä sessiotamme voi katsastaa osoitteesta http://www.youtube.com/watch?v=y8BoP_QdOQs ja osoitteesta http://www.youtube.com/watch?v=awxs--l0r3I . Itse näytän videoilla lähinnä epämääräisesti huitovalta kapelimestarilta, joten ei ihme että on kyynärvarret vähän kipeänä, mutta koira on ainakin minun vaatimuksilleni hyvä ja saihan se kehuja koutsiltakin. Välillä se kävi ihmettelemässä häkissä olevia lampaita kun ei voinut ymmärtää miksi ne on siellä. Muutoin lauantaina harjoittelimme vähän ajoa, flankkejä ja hakukaaria. Sunnuntaina harjoittelimme aluksi kuljetusta niin, että Mai kulkee mahdollisimman suoraan, jotta ajot onnistuisivat paremmin. Aluksi siis tein kuljetusta Main ajaessa suoraan ja sitten hakuja suoralla kuljetuksella. Näitä voi katsoa osoitteesta http://www.youtube.com/watch?v=znjUGVRODds , http://www.youtube.com/watch?v=UYsYosHyQ6c ja http://www.youtube.com/watch?v=eDBH-jwGv7k . Suoraan kulkeminen onnistui apujen kanssa aika hyvin ja hakukaarissakin on jo etäisyyttä, Mai ei enää kiilaa. Toisella ja kolmannella harjoituskerralla pienemmässä aitauksessa harjoittelimme, että Mai hakee ensin lauman kiertämällä ja tuo ne sitten minua kohden ilman, että minä enää liikun. Suoritus jatkui niin, että kävelin lauman läpi Main luo, minkä jälkeen ajon tuli jatkua eteenpäin poispäin ajona. Toisella kerralla homma oli ihan hakusessa, mutta kolmannella kerralla meni oikein hyvin. Mai osasi jo kävellä rauhallisesti kävellen lampaita katsoen. Ainoastaan korjaukset sivusuunnassa olivat aivan toivottomia kun suuntakäskyt on vielä hakusessa. Minun voimakkaat ohjaukset olivat huonoja, koska katse herpaantui silloin lampaista eikä toimintokaan tapahtunut nopeasti.

Viimeinen harjoitus oli Maillekin aivan superhyvä. Mai pääsi viimeisellä kerralla kuljettamaan isompaa laumaa (ainakin yli 10) pellolle. Tässä laumassa oli mukana myös karitsoja. Mai oli rauhallinen ja tarkka eli se kulki maltillisesti juuri tarpeellisesti kaarrelleen ja pysähtyi käskystä. Pikkuisia se katso niin ihanasti huolehtivalla ilmeellä. Viimeiset kurvit olivat aivan nappi lopetus, koska välitreeneissä Maille oli tullut kuitenkin aika paljon painetta uusien harjoitusten tiimoilta. Ihana Mai oli taitava. Eihän se mikään supervietikäs ole, mutta tekee tunnollisesti siltä vaaditut työt.

Kiva kiusoitella.

Muutoin arki sujuu tavalliseen tapaan toiminnantäyteisenä. Erityisesti kehaisisin kuitenkin vielä Halia joka juoksi viime perjantain viestiharjoituksissa jälkeä pitkin suoraan läpi risukoinen ja kumpareiden. Periaatteessa olimme näkösällä metsässä, mutta en usko Halin niin matalalta nähneen taimien ja kumpareiden takaa. Ääniavun annoin ennen lähetystä minun suuntaani, koska minä olin liikkuva kohde. Juoksumatka oli nyt pidempi kuin aiemmin ja matkoja oli viisi ja kaksi etenemää. Ehkä sen on hyvä ottaa hajua maasta kun juoksee niin matalana kun yrittää tulla niin kovaa kuin vain pääsee. Perllä se sitten syöksyy pesäpalloilijoiden tapaan pesälle maahan syöksyen makupalojen toivossa. Olen todella otettu kun se jaksaa olla tarkkana, vaikka onkin niin tohkeissaan. Metsälle lähtiessä tuli nimittäin oikein ensimmäistä kertaa pisut alle kun toinen viestiohjaaja oli vieressä. Viesti on niin Halin juttu enkä myös siksi, että se on tehnyt sitä niin kovin pienestä lähtien.

Viime viikonloppuna vietimme Patchcoat-päiviä Laukaassa tokon ja agilityn parissa. Mukana oli paljon porukkaa ja muutama muukin kuin Patchcoat-koira. Parempi selonteko viikonlopusta tulee kun on aikaa enemmälti kirjoittamiseen, mutta yksi kuva on pakko julkaista jo nyt. Lauantaina agittelemaan saapui myös Jesse ja Johanna. Ja kuten kuvasta voi todeta, niin Mai on edelleen aika lämpöisenä Jessen suhteen.

Halin ensitapaaminen isänsä kanssa. "Äiti, ketä halailet?"

Hali oli viime viikolla selkeästi takakorkea ja Mai takakireä. Maita häiritsi lähinnä peräpään touhut hormonimyllerryksellä höystettynä sekä se, että kakru pääsi sitä enemmän harrastamaan. Nyt kuitenkin myrskyt hännän alla ovat laantuneet ja onhan sekin päässyt tekemään kaikenlaista. Hali puolestaan on tasoittanut vartalomallinsa. Viikonloppuna mittasin sen ja sain säkämitaksi 47 cm. Tuohon tulokseen olin päässyt vertailemalla sitä vanhempiin koiriinkin. Muutoin Hali on jatkanut pienoista vahtimistaan, itsensä peilailua, Pinjan kiusaamista ja yltiöpositiivista elämänkatsomustaan.

Halin poseeraus melkein helteisenä lauantaina.

Harrastuspuolella toimimme viime viikolla samalla kaavalla kuin edelliselläkin eli maanantaina Halilla koulutuksen jälkeiset omatoimitreenit, keskiviikkona jälkeä ja esineruutua, torstaina Main hakua, perjantaina Halin agia sekä viestiä ja samaa rataa jatkettiin tälläkin viikolla paitsi, että perjantain viestit aikaistettiin keskemmälle viikkoa.

Halin taistelutahto on lisääntynyt kiitettävästi, mutta edelleen se tykkää enemmän jahtaamisesta eli pallo on sille parempi ainakin vielä. Pääasia on, että agissa saan sen palkattua kontakteja lukuunottamatta lelulla. Agissa Hali etenee pienin harjoituksin, mutta suurin askelin eteenpäin. Sllä on siellä kivaa, mutta mikä ihmeellisintä; se osaa rauhoittua tauoillaan. Viime perjantai oli selkein. Menimme agitreeneihin ja aloitimme keskustelulla. Hali oli portissa kiinni ja makaili siellä todella levollisena kun mitään ei tarvinnut tehdä. Touhuun se innostui heti ja sitten taas agitteluiden jälkeen autoon päästyään se pisti heti maate kyljelleen. Katsoi vain meitä takakontin edustalla jutustelevia, että "voisko ton oven laittaa kiinni, jotta saan ottaa torkut". Ja sehän otti siirtymämatkan ihan levon kannalta. Viestimetsällä olikin sitten taas intoa vaikka muille jakaa. Tämän huomattuani ymmärsin, että tämähän selittää, miksi sitä virtaa riittää vielä kotiin astikin niin paljon, vaikka olen luullut koiran väsyttäneeni. Täydellinen harrastuskoira kun osaa jaksottaa jaksamistaan pitkälle.

Esineet Hali osaa jo etsittyään tuoda kun sitsä siihen pyytää ja jäljellä se alkaa olemaan jo jyvällä toiminnan tarkoituksesta ainakin hetkittäin. Mailla puolestaan tien kahteen kertaan ylittävä jälki oli tarpeeksi haastava rauhoittamaan edelleen jäljestystä satunnaisesti nameilla höystetyllä jäljellä. Esineruudussa se teki pitkästä aikaa vaihdon, mutta onneksi minulla on korjaustoimet tiedossa.

Hakumetsässä Maille tehtiin viimeksi ensimmäistä kertaa tarkoitukselliset tyhjät pistot. Ne meni hyvin eikä sitä tarvinnut juurikaan edes huudella takaisin. Se kun juoksi 50 metriin ja palasi haisteltuaan maisemat. Sille tuli radalle kolme tyhjää ja kolme löytöä, vaikkakin yhdelle maalimiehelle se piti lähettää kolmesti. Rullan tuonnit on hyviä ja etenemäkin on sellainen kuin pitää. Hallinta vaan on kovin huonoa. Vaikka se haku on meille ollutkin ruusuilla tanssimista piikkien ja terälehtien kera, niin on se vaan niin kiva laji. Hakutreenien jälkeen pidin Maille yhteislenkin jälkeen vielä tottistreenit parkkipaikalla. Seuraaminen paranee koko ajan vaikkakin muistutteluja paikan pidosta tarvitaan vieläkin. Luoksetulon tein tällä kertaa kokonaisena ja se oli tosi hyvä ainakin minun mielestäni. Lopuksi teimme vielä jättävistä maahanmenon ja istumisen ja sisäkaari seuraamista lähellä-käskyllä.

Viesti on Halin mielestä ihan ykkösjuttu, ja Maaretista se tykkää aivan mielettömästi. Viimeisillä kahdella kerralla koirat on saaneet harjoitella rauhoittumista ihan puuhun kytkettynäkin ja hyvin on rauhoittumiset ymmärretty. Tänään otimme käyttöön myös istumisasennon ennen lähetystä, jotta penskat osaisivat joskus istua perusasennossa käskyä odottelemassa ihan kokeessakin. Harjoitukset ovat myös olleet sellaisia, että A-B ja B-A -juoksuilla vastaanottaja oli näkösällä, mutta A-C- ja edellisellä viikolla C-A väleillä vastaanottaja ei näkynyt lähetyspaikalla. Juoksut menivät kuitenkin molemmilta samalla pikakiidolla kuin ensimmäisetkin. Toisella kerralla näkyvyyttä häitsi maaston laskeutuminen ja toisella suhteellisen suoran polun ympärillä rehottavat pajut.

Äiskän päältä näkee paremmin.

Olikin muuten hyvä keksintö.

Metsät on nyt kuivuneet kuten Purinan ulkokenttäkin, joten kesän treenikausi pääsi pyörähtämään käyntiin. Mailla on vielä juoksu, joten HAU:n agiradoille sillä ei ole vielä asiaa, mutta nyt onneksi voi tehdä muutakin. Hali poulestaan on saanut opetella monenlaista uutta.

Agility: Mai ei tosiaan pääse Purinalle vielä treenaamaan agilitya, mutta onneksi meillä on vielä muutama vuoro Sporttikoirahallilla sunnuntaiöisin. Keskiviikkotreenit lopetin, jotta en nukahtelisi torstaisin hakutreeneissä kuusen alle ja voimme hyödyntää keskiviikot jäljelle ja esineruudulle. Halilla alkoi myös virallisesti agitreenit. Maanantaina meillä oli ryhmän palaveri ja treenit olivat perjantaina. Meillä on kouluttaja joka toinen viikkoa ja muuten pyöritämme ryhmää kimppismenetelmällä. Palaverissa innostuin minulle aivan uudesta keppienopetusmenetelmästä, 2x2. Kaikki agikoirani on opetettu pujottelemaan eri tavoin, joten miksei taas kokeilisi uutta. Mai on opetettu verkoilla, mutta nykyiset käytössä olevat verkkomme eivät ole ihanteellisimmat siihen, joten tämä loistokeksintö saa olla seuraavana vuorossa. Sillä saa kuulemma opetettua kepit 12 päivässä, ja siinä koira opetetaan hakemaan välejä. Tilasinkin opetusvideon aiheesta, minkä jälkeen kokeilen menetelmää Maille, jotta saisin keppikulmat 100 % varmoiksi, pujotellahan Mai osaa hyvin. Hali aloittaa pujotteluharjoitukset vasta vuoden ikäisenä, jotta kroppa ei rasittuisi liikaa. Nuorelle koiralle on muutenkin ihan turhaa opettaa pujotelua, koska saman työn saisi tehdä uudelleen kun koiran kroppa on muuttunut.

Perjantaitreenit meni vähän lämmitellessä ja tutustellessa. Teimme kuitenkin pussia niin, että muutaman toiston jälkeen Hali meni pussin niin, että kangas oli alhaalla. Lisäksi teimme vähän takaakiertoja siivekkeillä, putkia ja hyppyä suoraan. Aidoissa rimojen tilalla oli aina speed pump. Lauantaina kävin myös tekemässä muutaman helpon ja lyhyen harjoituksen sekä puomilla alastulokontaktia nenäkosketusalustalla etupalkkoineen.

Palkkana haluan agilityssä käyttää lelua mieluummin kuin namia. Hali on erittäin ahne ja lelut menettävät merkitystään helposti namin jälkeen. Penturyhmässä usein sorruin namipalkkaukseen, koska se ainakin toimi. Lisäksi olen ollut varovaisempi repimisleikkien kanssa hampaiden irtoilemisaikaan. Mai taisteli tuossa iässä aivan toisella innolla, mutta kyllä Halistakin kunnon "taistelukoira" vielä saadaan. Leikkimisen eteen tarvitsee vain näemmä tehdä vähän enemmän töitä. Olen huomannut, että Hali tykkää enemmän lelun liikkeestä, joten heitettävät lelut on hyvä ja niiden arvo näemmä kasvaa koko ajan. Taisteluintoa sain kasvatettua ottamalla käyttöön namisukan. Nyt Halilta on kaikki kulmurit lähteneet, joten niitä ei tarvitse varoa. Aluksi Hali päästi namisukasta helposti irti, mutta sen arvo kasvoi selvästi joka leikin jälkeen. Lopulta se saikin sitten revittyä sukan rikki ja harjoitusten lopuksi raadella koko sukan niin, että sisällä olleet makkarat oli syötävissä.

Hali, Mai ja Pinja haistelemassa jotain muuta kuin jälkeä.

Jälki: Keskiviikkona tein ensimmäiset jäljet koirille. Myös Kai ja Bianca tulivat tutustumaan uusiin lajeihin Linan kanssa. Myös eilen lauantaina tein Halille ja Maille jäljet. Maille laitoin molempina päivinä jäljelle muutamia nameja, jotta sen jäljestys rauhoittuisi ja tarkentuisi. Ensimmäinen jälki alkoi liian kovalla vauhdilla, mutta loppujäljellä vauhti oli sellainen kuin pitääkin. Kepit nousivat hyvin yhtä lukuunottamatta ja niistä tuli lelupalkkausta. Eilen Mailla oli liikaa intoa jäljelle lähtiessä, joten se sähläsi janalla ja lähti lopulta väärään suuntaan. Vikajäljen käytyään palautin sen alkuun rauhoittumaan, minkä jälkeen jäljestys oli mallikasta. Ei se ihan joka askelta haista, mutta nyt sen perässä on mukava kävellä ja jälki pysyy lähes koko ajan nenän alla. Myös Pinja pääsi keskiviikkona jäljestämään, mutta koska sillä ei ole varsinaisia tavoitteita, sen jäljellä oli vain nameja, ei keppejä. Pennut saivat puolestaan ensimmäisiksi jäljikseen kaksi lyhyttä suoraa, jotka oli namitettu tiuhaan. Linalla ja Halilla taisi mennä jäljet aika samalla tavalla. Haistelu on kovaa ja vähän saivat jutun juuresta kiinnikin, mutta meno ei ole vielä ihan suoraviivaista. Kovaa tuhina Hali ainakin pitää, mutta namien etsintä taitaa olla vielä enemmän mielessä kuin nameille johtava jälki. Eilinen jälki meni vähän paremmin ja meno oli alun pyörimisen jälkeen aika eteenpäin vievää. Lopulta se ei oli malttanut lopettaa kun oli niin kivaa.

Esineruutu: Maille laitettiin ruutuun neljä esinettä. Ruudussa oli alun metsän jälkeen kalliota ja risukkoa, mutta neiti irtosi 50 metriin keposesti. Kolme esinettä nousi hyvin ja luovutukset nättejä, mutta neljättä menimme etsimään yhdessä. Huomasin, että tämä esine oli laitettu hiukan tallauksen sivuun, joten tässä ehkä syy. Viime vuoden viimeisin esineruutuhan oli Maille lannistava, joten halusin pitää innon loppuun asti hyvänä, joten siitä johtui avustus. Hali ja Lina puolestaan tekivät esineruudun alkeita, koska tämähän oli ihan ensimmäinen kerta. Molemmat kävivät aluksi moikkaamassa hanskan viskaajaa, minkä jälkeen menivät katsomaan esinettä. Ensimmäisellä kerralla Hali kävi vain haistamassa esinettä, mutta ehdin onneksi täsmätä ilon kiljaisuni juuri siihen hetkeen. Kolmella viimeisellä kerralla Hali otti jopa esineet suuhun ja toi innosta hihkuvalle ohjaajalleen ne. Molemmat käyttivät etsinnässä nenää hienosti. Jos tavara ei heti osunut silmiin, sitä etsittiin kovan nuuskutuksen kanssa.

Haku: Torstaina oli vihdoin ja viimein kauan odotetut hakutreenit. Aloitin Main hakukauden kolmella maalimiehellä toivoen, että ne onnistuisivat hyvin. Tuontia sain harjoitella odotellessamme radalle pääsyä. Minulla on ollut ongelmia demota rullantuontia ennen näytölle lähtöä, mutta hakukentälle pääsyinto ajoi nyt saman asian. Tämä ehkä auttoikin varsinaisissa harjoituksissa. Yhteenvetona treeneistä: ohjaajan pitää keskittyä lähetyksiin paremmin, hyödyntää leveä keskilinja lähetykseen ja lähteä keskilinjalla reippammin liikkeelle vasta kun koiralla on rulla. Rullan luovutukset olivat hyvät enkä tunaroinut irrotus-liinan kytkentä -vaiheessa (tätä on pitänyt ihan kuulkaa harjoitella). Mai oli onnellinen ja teki hyvät pistot kun lähetykset onnistuivat. Käskyinä hallintaan käytiin lähellä ja siinä käskyjä, jotta en nyt onnistuisi pilaamaan seuraamista ja seis-käskyä. Onnellinen mussukka sai loppupalkaksi monta iloista ihmistä vinkupalloa heittelemään. Ilonalle jälleen suurkiitokset hyvistä neuvoista, on monta asiaa, joita itsestään ei tule edes ajatelleeksi.

Tottis: Mai sai perjantaina tokoilla ennen Halin agitreenejä. Teimme vähän seuraamista erilaisilla pätkillä ja jättäviä sekä luoksetulon. Luoksetulo oli mahtava tissikumin kera. Seuraamiset aika hyvät, mutta kontaktissa on vielä parantamista. Jättävät olivat muistissa, mutta asennonvaihdot saisivat olla räjähtävämpiä. Palkkaa kuitenkin tuli paljon, joten olen tyytyväinen. Palkkaahan ei tule huonoista suorituksista. Hali puolestaan ei ole tehnyt kuin sivulle tuloja ja perusasentoa ruokaa odotellessaan. Sivulle tulo onnistuu tässä tilanteessa jo aivan leikiten; se joko hyppää suoraan oikeaan kohtaan ja siirtyy siihen kahdella jalalla, joskus jopa normaalisti neljällä jalalla. Mutta siis joka tavalla paikka näyttää olevan hyvässä tiedossa ja sen jälkeen kontakti pysyy vaikka kuinka kauan.

Viesti: Hali jaksoi reippaasti juosta perjantaina agitreenien jälkeen vielä viestijuoksut. Palkkana kahdella etapilla kanaa, yhdellä kissan raksuja ja lopuksi vielä jauhelihakeittoa. Tässä mielestäni saakin lelun sijaan palkkana olla ruokaa, koska koiranhan tulisi rauhoittuakin välietapeilla ja ruokahan vähän tekee sitä. Meillä oli taas uusi paikka kuten jokaisella kerralla nyt tulee olemaankin. Nyt vuorossa oli metsäautotie, jossa kolmas kerta oli niin, että vastaperlurista näkyi vain pää kumpareen takaa. Vähän Hali hidasti yhden ison kiven kierrettyään, mutta kiihdytti taas näköyhteyden saatuaan. Intoa piisasi ja tämä on varmaankin ihan tuttuuttaankin Halin mielestä paras laji. Odottelen tässä, että ilmoitus VPY:n viestialkeiskurssista tulisi, jotta voisimme osallistua. Muuten menemme ehkä kaupalliselle kurssille kunhan sen ajankohta ilmoitetaan.

Muuta: Mai on aika äkeänä varsinkin Pinjalle peräpäästään. Sinne ei ole tällä kertaa kenelläkään oikeutta tutustua. Muuten se on oikein lutunen, vaikka välillä kuriton lapsi kiristääkin hermoja. Äidin kun pitää huolehtia, että muut eivät lasta kurita, mutta itsekään ei jaksaisi aina riekkujaa opettaa. Hali on pysynyt hienosti sisäsiistinä ja oppinut jo useamman viikon ajan opetella siihen, että meillä ei pompata pystyyn heti kellojen soiton jälkeen. Halin ruokailut on vähentyneet kahteen kertaan kolmesta ja samalla ruokien määrä on vähentynyt, vaikkakin palkkausruokien määrät on lisääntyneet. Tämä on vaikuttanut ihan hyvältä, koska viikko sitten se näytti jo aika paksulta kuten Linakin viime keskiviikkona. Ei ne lihavia olleet, mutta selvästi aika pyöreitä. Nyt tilanne vaikuttaa oikein hyvältä eikä viimeisten aterioiden kanssa tarvitse enää taiteilla vaan voi antaa ruoat vaan yksinkertaisesti illalla harjoitusten ja lenkkien jälkeen. Halin sydän on myös kadonnut ja muuttunut vain ruskeaksi läntiksi selkään. Tämä on tapahtunut jo aikaisemmin, mutta nytpähän tuli mainittua. Hali nimi sopii sille kuitenkin hyvin. Tai ainakin niin minulle on muutamat sanoneet. Se kun rakastaa kaikkia, joilta saa vähänkin huomiota ja on heti halailemassa ja kiehnäämässä.

Lopuksi vielä. HYVÄÄ VAPPUA KAIKILLE.