Eipä ole viime kuukausina oikein blogia tullut päiviteltyä, mutta nyt siihen tulee taas muutos. Niin paljon on ehtinyt tapahtua.

Ennen lomaa treenailimme lähinnä hakua ja agilitya. Agilityssa keskityttiin paljolti hyppyjumppiin Ulla Kaukosen ohjeiden mukaan, jotta Main itsensä kokoaminen hypyille parantuisi, ja haussa yhdistettiin ilmaisu ja etsintä. Ongelmana siellä lähinnä se, että Mai ei väsyneenä tai hätäillessään (ohjaajaherkkä) tee tarpeeksi syviä pistoja, jolloin tulee tahattomia tyhjiä pistoja. Lisäksi yritimme työstää sitä, että Mai tulee rullan otettuaan menoreittiään takaisin, ja yritimmekin saada sitä kutsumisen avulla tekemään enemmän kolmiota. Kävimme myös HVK:n järjestämässä noutoseminaarissa, josta saimme lähinnä palkkausneuvoja Main tuonnin nopeuttamiseen paluumatkalla.

10.7. alkoi meillä sitten kauan odotettu pitkä LOMA  Itä-Suomessa.

Ensimmäisen lomaviikonlopun vietimme Mikkelissä Annen ja Talan kanssa agilitykilpailuissa. Tala kisasi 1-luokassa ja Mai 3-luokassa, joten vietimme koko kisapäivän kentän laidassa. Aurinkoisella kisapaikalla oli todella kuumaa, mutta onneksi myös tunnelma kisapaikalla oli lämminhenkinen. Auto piti peittää heti parkkipaikalle saavuttua heijastavilla suojilla, jotta auto ei pääsisi kuumumaan. Lisäksi koiria jäähdyteltiin uittamalla niitä kisapaikan vieressä olevassa purossa/joessa. Kuumuus kyllä verotti omaa keskittymistä. Molempina päivinä muistin laittaa kyllä hatun päähän, mutta ensimmäisenä en tajunnut aurinkolaseja käyttää. Iltapäivästä oli kyllä sellainen olo, että aivot olivat päässeet liiaksi sulamaan. Kokonaisuudessaan viikonloppu hyvässä seurassa kisatunnelmissa oli todella kiva. Main Tala-veli oli jopa Jedin mielestä aivan mahtava tyyppi. Rähinäriskin vuoksi Jedi sai kuitenkin jutustella Talan kanssa vain hallitusti hihnassa. Visulahden lerintäalueella telttailu sujui mutkattoman mukavasti uiden, syöden ja nukkuen. Vihdoinkin päästiin uimaan kunnon järveen lämpimään veteen.

Kisoissa lauantaina Maille tuli ensimmäiseltä radalta 20 ja toiselta HYL. Sunnuntaina ensimmäiseltä radalta tuli 5 riman tiputuksesta. Menin sitten tekemään suunnittelemattoman huitaisun valssauksen kera ja sössin samalla koiran mahdollisuudet saada ensimmäinen SERTI 3-luokasta. Näin ollen Mai tuli kolmanneksi. Toiselta radalta tuli HYL, kun putken väärä pää veti taas liikaa puoleensa. Anne ja Tala tekivät puolestaan hienon 0-radan sunnuntaina voittaen kisan. Tuloksia voi tarkemmin katsella täältä. Paljon onnea Annelle ja Talalle voitosta ja 0-radasta sekä paljon kiitoksia mahtavasta seurasta. Tämä täytyy joskus taas uusia. Jos vaikka tulisi agilityseura, jonka lyhenne on MAT .

Sunnuntaina kisojen jälkeen jatkoimme matkaamme kohti Pohjois-Karjalaa. Mökille Lieksan Vuonislahteen pääsimme vasta myöhään illalla väsyneinä, mutta onnellisina. Aivan ihanaa päästä pitkästä aikaa sinne, missä sydän on kotonaan. Ensimmäinen varsinainen loma viikko sujui lähinnä uidessa, koska lämpötila pyöri 30 asteen tuntumassa kaikkina päivinä. Koska mökillemme ei tule tällä hetkellä vettä, eikä sitä kaivostakaan saa, minun piti suorittaa peseytymiset järvessä, mikä johti oikeastaan siihen, että vedessä lutrattiin jatkuvasti. Myös lenkit tehtiin pääasiassa vedessä kilpauintina. Mahtuihan viikolle toki runsaati kyläilyjäkin sukulaisten ja tuttavien luona.

 

Leikkimistä mökin pihassa.

 

Pepat rivissä.

 

Jedi kylpypaikka nro 1:n laiturilla.

 

Pinja kylpypaikalla nro 1.

 

Mai kesäelementissään.

 

Lenkkiseuralaiset.

 

Sukulaisten lehmiä mökin vierestä, taustalla Koli Kelvän saaren takana.

Ensimmäisen viikon viimeisenä päivänä eli sunnuntaina pakkasin taas auton täyteen ja kurvailimme kohti Vaalaa aussieleirille. Matkalla täytyi pysähtyä lampunvaihto-oppiin Jounin ja Millan luo. Nyt osaan sitten jatkossa tehdä senkin.

Leirillä oikeastaan vain Mai osallistui harrasteisiin, mutta Pinja ja Jedi saivat kyllä osansa oheistoiminnoissa. Ohjelmamme leirillä oli seuraavanlainen: ma aamupäivällä agility ja rantavepe sekä iltapäivällä tottista Eija Heinosen koulutuksessa, ti aamupäivällä jälkeä omatoimiryhmässä sekä iltapäivällä hakua Tanja Siniluodon koulutuksessa, ke aamupäivällä jälkeä ja esineruutua omatoimiryhmässä sekä iltapäivällä omatoimi tottista, to aamupäivällä vepeä vedessä ja veneessä sekä iltapäivällä hakua omatoimiryhmässä, pe jälkeä omatoimiryhmässä (tähän myös Pinja osallistui).

Leirin aikana sain paljon infoa, joista osa on siemennetty aivoihini, osa on otettu käyttöön ja osa on tuottanut jo hedelmää. Viimeistä vaihtoehtoa edustaa hakukouluttajamme neuvo Main kolmion tekoon rullan otettuaan oli se, että kuljenkin metsään päin sen sijasta, että olisin vain keskilinjalla. Mailla oli nimittäin tapana tulla rullan kanssa takaisin samaa reittiä kuin oli mennytkin. Olimme yrittäneet jo ennen lomaa tätä korjata, mutta tätä en ollut kokeillut. Leirillä tein harjoitukset näillä neuvoilla kuten myös loman jälkeisissä kaksissa treeneissä. Viime tiistaina sain todeta, että nyt Mai on sen oppinut. Viimeisellä pistolla olin vain vähän keskilinjalta poikennut enkä kutsunut ollenkaan Maita. Se suuntasi aivan itsenäisesti rullan kanssa radalla eteenpäin. Tosin leirillä todella hyviksi todetut ilmaisut muuten ovat nyt vähän lipsumaan päin eli naksutin on taas otettava satunnaiseen käyttöön rullan luovutukseen. Tottiksessa harjoittelimme lähinnä seuraamista maksimissaan kahdella askeleella ja käännöksiä. Kouluttajamme neuvojen mukaisesti tästä lähtien pidän koiran liinassa seuraamisissa kunnes se on hyvää. Näin Mai ei pääse palkkojen kanssa karkuun eikä huitelemaan omiaan kesken harjoitusten sekä pääsen korjaamaan helpommin virhetoiminnot. Lisäksi yritän palkata sitä enemmän kainalossa piilossa olevalla lelulla. Seuraamiseen saimme myös neuvoksi sen, että virheelliset toiminnot kuten eteneminen ja vino perusasento pitää korjata ottamalla korjaava liike vastakkaiseen suuntaan. Omatoimitottiksessa Mai oppi tekemään hyppynoudon patukalla metrisellä hypyllä. Esineruudussa Mai tekee vähän aikaa ruudun yksittäisillä esineillä, jotta vaihtaminen loppuu. Muutenhan esineruutu meni hyvin. Jäljellä vauhtia olen yrittänyt saada hiljentymään tekemällä yli 12 tuntia vanhoja jälkiä. Lisäksi minun tulisi tehdä Maille peltojälkiä, mitkä jäi tekemättä loma-ajan korkean lämpötilan vuoksi. Mitäs muuta vielä? Mailla on entisaikojen aussieiden tapaan periytyvä käärmeenpelko. Miten hukkuvan pelastus, veneen haku ja esineen vienti vepessä menee.  Tässä muutamia, mitä mieleen on jäänyt.

Mahtava leiri kerrassaan . Paljon kiitoksia kaikille osallistuneille mukavasta seurasta. Jopa Jedi rakastui kaikkiin aussieihin, vaikkakaan en sitä uskaltanut päästää kuin tyttöjen kanssa leikkimään. Varsinkin Main Kiri-serkku otettiin laumaamme mukaan niin kuin se olisi aina ollut samaa porukkaa. Ei mitään ylimääräistä härdelliä vaan leikkiä ja puuhastelua kuten meidän porukalla on tapana. Ei edes varsinaisia alkututusteluja tarvittu. Teimmekin siis paljon lenkkejä Hilkan ja Kirin kanssa. Lenkkien, uinnin, saunomisen, syömisen, jutustelun ja nauramisen lisäksi meillä oli muutamana iltana iltaohjelmaa. Tutustumisilta, näyttely ASCA:n sääntöjen mukaan ja hupiagilityt.

 

Tottiskentälle siis liinassa. Kuvaaja Kraft/Pirttijoki.

Turhat höpötykset pois tottiskentältä. Aluksi Mai paineistui harjoituksista, mutta lopulta se alkoi sujua. Toisella kerralla meni jo paremmin ainakin remmi- ja kosketuspaineen osalta. Kuvaaja Kraft/Pirttijoki.

Kuvan on ottanut Virpi Salmela. Kauneuskilpailuihin osallistuivat myös Jedi ja Pinja. Molemmille kokemus oli ensimmäinen, joten harjoittelemattomuus näkyi aika selkeästi kehäkäyttäytymisessä: asennot olivat lähinnä istuvia ja juoksuosuudet eivät oikein tasaista ravia muistuttaneet. Ainoastaan Mai on näitä taitoja harjoitellut. Jedi ei päässyt yllättäen punaisissa uroksissa kolmen parhaan joukkoon kuten ei myöskään omassa sarjassaan esiintynyt kovaa vauhtia nakuuntuva vähäkarvainen Maikaan. Pinja puolestaan sijoittui punaisissa nartuissa toiseksi. Onhan siinä jotain samaa kuin australianpaimenkoirissa.

Väriensä parhaat urokset.

Väriensä parhaat nartut.

Kaunein narttu Rini ja koko potin voittanut Jura, keskellä tuomarimme Karoliina Moilanen.

Koira uitetaan/kastellaan ennen vepetreenejä.

Veneestä hyppy ei tuottanut ongelmaa varsinkaan jo aiemmin harjoiteltujen laiturihyppyjen jälkeen.

Ja ravistus.

Hyvin meni treenit, joten tästä on hyvä vepeuraa jatkaa. Kuvan on ottanut Virpi Salmela.

Hupiagikisoissa Hilkka sai arvonnassa parikseen Main. Tässä kisassa siis ohjaajan ja koiran piti molempien suorittaa rata, jossa piti alittaa hyppy (rima korkealla), ylittää hyppy (rima alhaalla), hypyn alitus, puolikkaat kepit, putki, hypyn ylitys ja lopuksi hypyn alitus. Putkesta sai aikahyvitystä, jos molemmat esteen suorittivat. Sen sai suorittaa myös vain toinen, mutta silloin aikahyvitystä ei tullut.

Kepeillä Mai livahti minua etsimään, mutta palasi Hilkan luo patukan vilahdettua Hilkan taskusta. Tämän jälkeen nami-imutus sujui loppun asti. Kuvan on ottanut Virpi Salmela.

Jedi päätyi arvonnassa Sannalle.

Ihme kisat, mutta putken mä tiedän. Omatoimisen putkisuorituksen jälkeen myös Jedille tuli omistajaa ikävä.

Nakki-imutus on hyvä.

Minulle arpaonni antoi Rinin pariksi. Kuvan on ottanut Virpi Salmela.

Kuvan on ottanut Virpi Salmela. Tällä menolla tulimme kilpailussa neljänneksi. Lopuksi meillä oli vielä kaatosateen aikana jokeri kisa, jossa piti minuutin aikana suorittaan niin monta estettä kuin vain ehti. Esteet järjestettiin uuteen uskoon, ja esteen väliin piti tulla aina joku toinen este, tippuneista rimoista ei saanut pistettä. Lisäksi rimat olivat hyvin matalalla liukkaan nurmen vuoksi. Tämän jälkimmäisen kilpailun voitin Main kanssa suoritettuamme 37 estettä. Palkinnoilla kartutimme vepevarustustamme. Illalla Mai oli leirihurmoksessaan sitä mieltä, että vielä keskiyölläkin kannattaa treenata eikä meinannut päätyä huoneeseen millään.

Todella hauska ja hyödyllinen leiri, mikä täytyy uusia ensi vuonna. Paljon jäi kirjoittamatta, mutta en jaksa millään kirjaakaan kirjoittaa.

Perjantaipäivänä aamupäivä treenien ja ruokailun jälkeen pakkasimme taas auton ja lähdimme reissaamaan. Nyt suuntasimme Nilsiään Minnan ja Jarmon mökille. Siellä koirat saivat jäljestää sekä Mai sai tutustua moottiriveneeseen. Pinja teki ensimmäisen keppijälkensä ja se jopa reagoi keppeihin. Mai puolestaan sai jäljestää aamulla yön yli risukossa hautuneen jäljen. Vieläkin liikaa vauhtia. Nilsiässä ollessamme oli lomamme ainoa viileä päivä, ilta jopa kylmä. Muutenhan lämpötila oli aika tasaisesti koko loman ajan yli 30 astetta.

Järvellä.

Majavan pesä.

"Illan rusko on aamun pasko." Opin myös tämän lomallani.

Lauantaina 24.7. matkamme jatkui Mikkeliin agilitykisoihin. Lauantaina Mai teki agilityradalla väärän radan valittuaan putken puomin sijasta. Putkessa oli käyty jo kertaalleen, joten se veti vekityksestä huolimatta puoleensa enemmän kuin puomi. Hyppyradalla Mai teki ensimmäisen 0-ratansa 3-luokassa  sijoittuen kolmanneksi kovasta tasosta huolimatta. Sunnuntaina agilityradalta tuli 10. Hyppyradalla Maille tuli kielto hypyn ohituksesta malttamattoman ohjaukseni vuoksi, joten siitä 5  ja 0,44 sekuntia yliaikaa. Tulos siis 5,44 Aika oli todella tiukka. Supernopea voittaja Kitkakin alitti ihanneajan vain 3,03 sekunnilla. Tuloksia voi katsoa täältä. Yönseudun vietimme Visulahden telttailualueella teltassa.

Sunnuntai-iltana myöhään palasimme takaisin mökille väsyneinä valmiina rentoutuslomaan nauttimaan lämmöstä ja vedestä. Poissaolomme aikana Pielisestä oli haihtunut taivaan tuuliin noin 0,5 neliökilometriä vettä (taitava eno laski tilavuuden). Vesi oli siis laskenut niin, että enoni ranta ei ollut enää mataluutensa ja niljakkaan pohjan vuoksi enää minulle mieluisin uimapaikka. Koirillehan se oli edelleen aivan mahtava keino päästä viilentymään ja verryttelemään niveliä kilpauinnin merkeissä. Räpylät jalkaan ja kilpauinti koiran kanssa on mahdollistettu.

Järvestä nousevan veden erottamiseen ei juuri mittareita tarvita. Kolin rinteet noin 8 km päässä näyttävät aivan utuisilta parin kilometrin päässä oleva Kelvän saarikaan ei ole kirkas.

Tämä siis kylpypaikalta nro 1 eli enoni rannasta.

Joku taitaa olla märkä.

Pinja kalliolla kuikuamassa.

Vanha vesiraja näkyy aika selvästi.

Mökkillä ollessamme satoi vain kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla ukkonen meni Kolin puolella järveä jyrähdellen ja tirauttaen vettä 10 min ajan. Toisella kerralla ukkonen kulki Vuonisjärvelle koukaten eli noin 10 km päähän jyristen ja sataen vain hetken. Molemmilla kerroilla Jediä pelotti, mutta Mai oli sitä mieltä, että äkkiä ovelle vastaan ottamaan vierasta vastaan. Jylinän ollessa kovimmillaan se intoutui pomputtelemaan tennispalloa lautalattiaan, mikä oikeastaan auttoi hitusen Jedin tilannetta.

Yksi päivä tuli istuttua kuusi tuntia kalassa enon kanssa päivän kuumimpaan aikaan. Aluksi kuumuuden vuoksi kala ei syönyt ja kun se vihdoin ja viimein alkoi syömään, kalastusta ei voinut lopettaa ennen kuin kalojen syönti hiipui. Oikeasti olin vain seuraneitinä opiskelemassa kalastusta, kuvaamassa mm. Kalevan soudun soutajia ja ottamassa aurinkoa. Minä kun en saa matoa koukkuun. Hädin tuskin sain niitä maasta poimittua, mutta onneksi syömäpuikkoidea toimii myös matojen noukkimiseen. Päällimmäisenä kalastusopeista jäi mieleen se, että alle kome vuotiaat siiat pitää päästä vapauteen, koska ne ei ole ehtineet lisääntyä, sekä sanonta "Idän tuulen pahimmat, vievät kalatkin kattilasta". Kalalle on siis turha lähteä pohjoistuulelle eikä varsinkaan itätuulen aikaan. Turhaa istumista luvassa. Yhden päivän vietin myös tuolla vastarannalla Kolin juurella sukukokouksessa. Tuli sitten liityttyä sukuseuraankin. Kivoja sukulaisia, täytyy sanoa.

Kesän kuumimpana päivänä kävin Main kanssa suorittamassa Vehmersalmella hyväksytysti toisen legin Herding Capability testistä. Samaisissa kekkereissä oli myös Main sisko Vaapu, joka teki emäntänsä Eija-Riitan kanssa samat temput kuin me. Koska helle oli niin kuuma, lähdimme jo puolenpäivän aikaan ajamaan mökille takaisin, koska Jedi ja Pinja oli jätetty sinne viileämpiin olosuhteisiin. Tuona päivänähän Liperissä mitattiin lämpöennätys +37,2 astetta eikä me oltu kaukana.

Iltauinti hienosta paimennuksesta ansaitun lahjapatukan kanssa.

Veden laskettua liian matalalle lähipesupaikalla oli minun hakeuduttava runsasvetisemmille rannoille. Minullahan oli siis vain juomavesi mökillä kannettuna, aamupesut piti tehdä järvessä. Tämä siis Vuonislahden veneenlaskupaikan laiturilta silloilla.

Kuva otettu edellisen kuvan laiturilta.

Joku taitaa nauttia elämästään.

Niinkuin tämäkin yksilö Main dummyn kanssa.

Missä Pinjan lelu? Siis uintia kylpypaikalla nro 2.

Mökin pihassa.

Iltalenkki Vuonislahden uudessa ja vanhassa satamassa.

Aikas rauhoittavaa.

Mitä merle löysi?

Jedi juo mieluiten makuuasennossa.

 

Mai kylpypaikalla nro 3. Täällä vietimmekin aika paljon aikaamme, koska täällä asuu kummitätini Ritta miehensä Joukon kanssa. Myös serkkuniperhe lomaili täällä.

Tässä sakki on kylpemässä uimarannan vierusrannalla, taustalla näkyy Vuonislahden sillat. Jedi tyypillisessä juoma-asennossaan ja Mai hurjastelee tavalliseen tapaansa. Mutta mitä Pinjalla on mielessään?

Mikä on tuo piste noin klo 1:ssä.

Zoomataampa lähemmäksi.

 Ihankuin se olisi...

Hei, mutta sehän on Pinja!

Suuvesiputous Pinjan löytymisen kunniaksi.

We was here.

Jos tässä on jotain kuvattavaa, täytyy sen olla myös syötävää.

Jedi taisi olla kyllä tässä asiassa ensimmäinen.

Vielä yhteisrinto veteen.

Helteiden vuoksi harrastelumme jäi mökkiajalla aika vähäiseksi. Yhden 12 h vanhan jäljen tein Maille. Muuten aktivoitumisemme oli kävelyä tilanteen mukaan ja uintia. Jkv harjoittelin Main kanssa ihmisen pelastusta. Se ymmärsi kyllä nopeasti, että minut haetaan vain kun porskuttelen kaikilla neljällä raajalla patukka kädessä. Aluksi vähän avusti jalkaliikkein, mutta niitä ei kauaa tarvittu. Mai jaksoi aivan kepeästi vetää kelluvan Hannan rantaan saakka patukasta pidellen.

Viimeisen lomaviikkoni torstaina oli aika jättää mökki ja lähteä viimetingan paimennusharjoituksiin Sinikan luokse Kuttukuuhun Vehmersalmelle. En jaksanut kuitenkaan lorvia enää mökillä tavarat autoon pakattuamme vaan lähdimme todella hyvissä ajoin ajelemaan Vehmersalmea kohden. Edimmekin pysähdellä pitkin matkaa ja nauttia Suomen kauniista luonnosta.

Perinteinen lähtökuva Pielisen eteläpäästä Ahveniselta.

Mitä olisikaan tauko ilman kastautumista?

Toinen pysähtymispaikkamme oli Salpalinjalla Joensuun kupeessa. Näitä panssarivaunuesteitä olen nähnyt aikaisemminkin Lieksassa lähellä rajaa. Siellä nuo kivet olivat vielä suurempia, mutta vaikuttava on tämäkin. Siis hevosilla ja miesvoimillahan nuo kivet on paikkaansa toimitettu.

 

Salpalinjaa.

Tytöt kivellä.

Jedi kivien vieressä.

 Seurava tauko matkan teossa pidettiin Ohtaansalmella, josta löytyi myös Täyssinän rauhan rajamerkki 1595.

Pitäisköhän vaikka uikkasta kun viime taukopaikalla oli niin hiekkaista?

Jedi juomakupissaan.

Kiva paikkahan tää on.

 

Miks ihmeessä hauen pää on kepin nokassa?

Tämä sama löytyi kalliosta kaiverrettuna, mutta siitä otetusta kuvasta se ei oikein selviä. Tällainen siis se rajamerkki.

Myös hyvä paikka leikkimiselle.

Niin on.

Neljäs ja viimeinen tauko tällä matkalla pidettiin:

Tällaista oli alhalla.

Ja tällaista ylempänä. Tuossa keskellä on syvä rotko, mutta sitä oli aika vaikea kameralla selventää.

No, niinpä näkyy olevan.

 Rotko.

Yläterassi. Koirat oli istutettava tänne, että sai kuvattua turvallisin mielin rotkoa, ettei uteliaan naamat liian lähelle reunaa olisi tulleet.

Matkaa teimme 2,5 tunnin sijaan kaksinkertaisen määrän, mutta tulipahan seikkailtua. Sinikka oli viemässä AHBA:n kisojen tuomaria lentokentälle, joten kouluttajanamme toimi Maikku. Seuraavan päivän ASCA:n paimennuskisoja varten teimme vähän rauhallisia kuljetuksia, vaikkakin rauhallisuus vaati toimenpiteitä. Mailla oli vähän turhan reipasta ja liikkuvaista paimennusta, mutta minun rauhallisuuteni olisi valttia. Lisäksi harjoittelimme ensimmäistä kertaa häkistä poisottoja ja häkitystä. Aluksi lampaat haastoivat aika tavalla Maita häkistä, mikä aiheutti sen, että Mai otti lampaat ulos aitauksesta vauhdin ja äänen kanssa. Valitettavasti tämä ei ollut hyvä asia kisoja varten, mutta tulipahan mulle temput selviksi.

Värikas tipukatras.

Omalaatuisempi karitsa-aitaus hyvällä auringon ja sateen suojalla, jossa monenväristä pikkukaritsaa.

Tämä siis todistuksena, että oltiin me sillä.

Paimennusharjoittelumme jälkeen suuntasimme matkamme Liperiin Miimin ja Hannun luo. Yön vietimme siellä, jotta seuraavan päivän kisoihin Kiteelle olisi lyhyempi matka. Kiitos taas majapaikasta.

Kiteellä Pia Hjerpen luona ASCA:n kisat alkoivat aikaisin aamulla. Aluksi käytiin läpi kaikki ankkojen kisaluokat, sen jälkeen lampaat ja lopuksi naudat. Tämä järjestys sen vuoksi, että ankat ovat kaikkein altteimpia kuumuudelle. Minua jännitti aivan kamalasti, mutta ensimmäinen legi tuli saatua ensimmäisenä päivänä. Ensimmäisenä päivänä menin häkkiin mukaan lampaiden ottoa varten, jotta Mai olisi rauhallisempi (huom. edellisen päivän harjoitus). Tämän vuoksi emme saaneet tästä pisteitä, mutta liikkuvat lampaat olivat ainakin hitusen rauhallisempia kuin riehakkaan häkistä oton jälkeen. Tämä tuli sitten todettua seuraavana päivänä. Ratana meillä oli A-rata, minkä hyväksytysti läpäisimme pistein 78. Jotenkin kummasti sain pidettyä jännityksestä huolimatta pään todella kylmänä ja itseni rauhallisena. Vaikka emme saaneet häkistä otosta pisteitä oli tämä meidän viikonlopun korkein pistemäärä ja myös paras rata. Main sukulaisista myös Main täti Pami suoritti hyväksytysti radan saaden toisen leginsä ja tittelin STDs. Tuomarina meillä toimi Michael Tremblay.

Yön vietimme teltassa kisaporukalla pellolla, jossa meillä oli pystytettynä jo Mikkelissä tutuksi tullut oma yksiömme. Lauantaina olikin rankka päivä. Kuumaa oli taas sen +30 ja samana päivänä oli kahdet kisat päällekkäin torstain kisan siirryttyä lauantaille. Lauantaina aloitettiin toisella tuomarilla ankoilla ja toisella naudoilla ja sitten toisin päin. Siinä saivat näillä eläimillä kisaavat juoksennella radalta toiselle hikihatussa. Rankkaa se oli varsinkin koirille, mutta onneksi jaksoivat rutistaa. Oli puhetta että ankka- ja nautaratojen jälkeen tulee pitkä tauko. Lähdinkin siten uittamaan koiria, mutta palatessani huomasinkin, että taukoa ei sitten tullutkaan. Onneksi ei mennyt vuoro ohi, mutta mulla ei pää tuota oikein kestänyt. Mai lennätti liiallisella voimalla lampaan häkistä, minkä jälkeen ne olivat todella lentäviä. Kuulin myös, että lampaat ovat juoksevampia kuumuudessa. Meille tästä yrityksestä 66 pistettä, joten ei mennyt läpi. Me olimme kisassa, jonka tuomaroi Marie Murphy. Vähän hävetti kun en ymmärtänyt heti, että tuomari pyysi häkittämään lampaat, joten yrittäminen piti lopettaa. Tuloksettomia hekemisia oli tullut liian monta. Jäimme siis vielä sunnuntaille, vaikka ajattelinkin jo kotiin lähtöä. Onneksi kuitenkin jäin, koska tuomarit pitivät ystävällisesti iltapäivästä keskustelutilaisuuden, missä ihmiset saivat kysellä kaikennäköistä paimennuksesta ja tuomarit ohjeistivat ystävällisesti meitä. Saimpahan taas vahvistusta sille, että seuraavakin koira aloittaa ensin itsenäiset lajit ja sen jälkeen vasta tottistellaan.

Sunnuntaina oli taas uusi päivä ja uutta tarmoa jatkaa. Harjoittelun määrähän meillä on ollut kovin vähäistä, joten ei minulla mitenkään varma olo ollut. Tuomarina meillä oli jälleen Marie Murphy. Nyt menimme hallitusti radalle ja se tuotti tulosta. Sunnuntaina läpäisimme hyväksytysti started-luokan saaden toisen legin pisteillä 76. Main olisi pitänyt pitää paremmin kontrollia lampaille paneelilta 2 palatessa häkille, mutta eihän me olla edes kunnolla tuollaista harjoiteltu liikkuvammilla lampailla, joten miten se olisi sen voinut älytä. Hyvä Mai! Oli tosi taitava. Loman lopuksi Main nimi titteleineen ja epävirallisine titteleineen (nämä paimennuskisat eivät ole kennelliiton alaisia) on

TK1 BH Patchcoat Rigmarole STDs HCT

Tuloksia voi käydä katsomassa täältä ja muutamia kuvia alta.

Yllä olevia paimennettiin me, joten ei tullut kuvattua samalla.

Tähän se loma sitten loppui ja edessä oli paluu arkeen ja kotiin kaupunkiin.