Metsät on nyt kuivuneet kuten Purinan ulkokenttäkin, joten kesän treenikausi pääsi pyörähtämään käyntiin. Mailla on vielä juoksu, joten HAU:n agiradoille sillä ei ole vielä asiaa, mutta nyt onneksi voi tehdä muutakin. Hali poulestaan on saanut opetella monenlaista uutta.

Agility: Mai ei tosiaan pääse Purinalle vielä treenaamaan agilitya, mutta onneksi meillä on vielä muutama vuoro Sporttikoirahallilla sunnuntaiöisin. Keskiviikkotreenit lopetin, jotta en nukahtelisi torstaisin hakutreeneissä kuusen alle ja voimme hyödyntää keskiviikot jäljelle ja esineruudulle. Halilla alkoi myös virallisesti agitreenit. Maanantaina meillä oli ryhmän palaveri ja treenit olivat perjantaina. Meillä on kouluttaja joka toinen viikkoa ja muuten pyöritämme ryhmää kimppismenetelmällä. Palaverissa innostuin minulle aivan uudesta keppienopetusmenetelmästä, 2x2. Kaikki agikoirani on opetettu pujottelemaan eri tavoin, joten miksei taas kokeilisi uutta. Mai on opetettu verkoilla, mutta nykyiset käytössä olevat verkkomme eivät ole ihanteellisimmat siihen, joten tämä loistokeksintö saa olla seuraavana vuorossa. Sillä saa kuulemma opetettua kepit 12 päivässä, ja siinä koira opetetaan hakemaan välejä. Tilasinkin opetusvideon aiheesta, minkä jälkeen kokeilen menetelmää Maille, jotta saisin keppikulmat 100 % varmoiksi, pujotellahan Mai osaa hyvin. Hali aloittaa pujotteluharjoitukset vasta vuoden ikäisenä, jotta kroppa ei rasittuisi liikaa. Nuorelle koiralle on muutenkin ihan turhaa opettaa pujotelua, koska saman työn saisi tehdä uudelleen kun koiran kroppa on muuttunut.

Perjantaitreenit meni vähän lämmitellessä ja tutustellessa. Teimme kuitenkin pussia niin, että muutaman toiston jälkeen Hali meni pussin niin, että kangas oli alhaalla. Lisäksi teimme vähän takaakiertoja siivekkeillä, putkia ja hyppyä suoraan. Aidoissa rimojen tilalla oli aina speed pump. Lauantaina kävin myös tekemässä muutaman helpon ja lyhyen harjoituksen sekä puomilla alastulokontaktia nenäkosketusalustalla etupalkkoineen.

Palkkana haluan agilityssä käyttää lelua mieluummin kuin namia. Hali on erittäin ahne ja lelut menettävät merkitystään helposti namin jälkeen. Penturyhmässä usein sorruin namipalkkaukseen, koska se ainakin toimi. Lisäksi olen ollut varovaisempi repimisleikkien kanssa hampaiden irtoilemisaikaan. Mai taisteli tuossa iässä aivan toisella innolla, mutta kyllä Halistakin kunnon "taistelukoira" vielä saadaan. Leikkimisen eteen tarvitsee vain näemmä tehdä vähän enemmän töitä. Olen huomannut, että Hali tykkää enemmän lelun liikkeestä, joten heitettävät lelut on hyvä ja niiden arvo näemmä kasvaa koko ajan. Taisteluintoa sain kasvatettua ottamalla käyttöön namisukan. Nyt Halilta on kaikki kulmurit lähteneet, joten niitä ei tarvitse varoa. Aluksi Hali päästi namisukasta helposti irti, mutta sen arvo kasvoi selvästi joka leikin jälkeen. Lopulta se saikin sitten revittyä sukan rikki ja harjoitusten lopuksi raadella koko sukan niin, että sisällä olleet makkarat oli syötävissä.

Hali, Mai ja Pinja haistelemassa jotain muuta kuin jälkeä.

Jälki: Keskiviikkona tein ensimmäiset jäljet koirille. Myös Kai ja Bianca tulivat tutustumaan uusiin lajeihin Linan kanssa. Myös eilen lauantaina tein Halille ja Maille jäljet. Maille laitoin molempina päivinä jäljelle muutamia nameja, jotta sen jäljestys rauhoittuisi ja tarkentuisi. Ensimmäinen jälki alkoi liian kovalla vauhdilla, mutta loppujäljellä vauhti oli sellainen kuin pitääkin. Kepit nousivat hyvin yhtä lukuunottamatta ja niistä tuli lelupalkkausta. Eilen Mailla oli liikaa intoa jäljelle lähtiessä, joten se sähläsi janalla ja lähti lopulta väärään suuntaan. Vikajäljen käytyään palautin sen alkuun rauhoittumaan, minkä jälkeen jäljestys oli mallikasta. Ei se ihan joka askelta haista, mutta nyt sen perässä on mukava kävellä ja jälki pysyy lähes koko ajan nenän alla. Myös Pinja pääsi keskiviikkona jäljestämään, mutta koska sillä ei ole varsinaisia tavoitteita, sen jäljellä oli vain nameja, ei keppejä. Pennut saivat puolestaan ensimmäisiksi jäljikseen kaksi lyhyttä suoraa, jotka oli namitettu tiuhaan. Linalla ja Halilla taisi mennä jäljet aika samalla tavalla. Haistelu on kovaa ja vähän saivat jutun juuresta kiinnikin, mutta meno ei ole vielä ihan suoraviivaista. Kovaa tuhina Hali ainakin pitää, mutta namien etsintä taitaa olla vielä enemmän mielessä kuin nameille johtava jälki. Eilinen jälki meni vähän paremmin ja meno oli alun pyörimisen jälkeen aika eteenpäin vievää. Lopulta se ei oli malttanut lopettaa kun oli niin kivaa.

Esineruutu: Maille laitettiin ruutuun neljä esinettä. Ruudussa oli alun metsän jälkeen kalliota ja risukkoa, mutta neiti irtosi 50 metriin keposesti. Kolme esinettä nousi hyvin ja luovutukset nättejä, mutta neljättä menimme etsimään yhdessä. Huomasin, että tämä esine oli laitettu hiukan tallauksen sivuun, joten tässä ehkä syy. Viime vuoden viimeisin esineruutuhan oli Maille lannistava, joten halusin pitää innon loppuun asti hyvänä, joten siitä johtui avustus. Hali ja Lina puolestaan tekivät esineruudun alkeita, koska tämähän oli ihan ensimmäinen kerta. Molemmat kävivät aluksi moikkaamassa hanskan viskaajaa, minkä jälkeen menivät katsomaan esinettä. Ensimmäisellä kerralla Hali kävi vain haistamassa esinettä, mutta ehdin onneksi täsmätä ilon kiljaisuni juuri siihen hetkeen. Kolmella viimeisellä kerralla Hali otti jopa esineet suuhun ja toi innosta hihkuvalle ohjaajalleen ne. Molemmat käyttivät etsinnässä nenää hienosti. Jos tavara ei heti osunut silmiin, sitä etsittiin kovan nuuskutuksen kanssa.

Haku: Torstaina oli vihdoin ja viimein kauan odotetut hakutreenit. Aloitin Main hakukauden kolmella maalimiehellä toivoen, että ne onnistuisivat hyvin. Tuontia sain harjoitella odotellessamme radalle pääsyä. Minulla on ollut ongelmia demota rullantuontia ennen näytölle lähtöä, mutta hakukentälle pääsyinto ajoi nyt saman asian. Tämä ehkä auttoikin varsinaisissa harjoituksissa. Yhteenvetona treeneistä: ohjaajan pitää keskittyä lähetyksiin paremmin, hyödyntää leveä keskilinja lähetykseen ja lähteä keskilinjalla reippammin liikkeelle vasta kun koiralla on rulla. Rullan luovutukset olivat hyvät enkä tunaroinut irrotus-liinan kytkentä -vaiheessa (tätä on pitänyt ihan kuulkaa harjoitella). Mai oli onnellinen ja teki hyvät pistot kun lähetykset onnistuivat. Käskyinä hallintaan käytiin lähellä ja siinä käskyjä, jotta en nyt onnistuisi pilaamaan seuraamista ja seis-käskyä. Onnellinen mussukka sai loppupalkaksi monta iloista ihmistä vinkupalloa heittelemään. Ilonalle jälleen suurkiitokset hyvistä neuvoista, on monta asiaa, joita itsestään ei tule edes ajatelleeksi.

Tottis: Mai sai perjantaina tokoilla ennen Halin agitreenejä. Teimme vähän seuraamista erilaisilla pätkillä ja jättäviä sekä luoksetulon. Luoksetulo oli mahtava tissikumin kera. Seuraamiset aika hyvät, mutta kontaktissa on vielä parantamista. Jättävät olivat muistissa, mutta asennonvaihdot saisivat olla räjähtävämpiä. Palkkaa kuitenkin tuli paljon, joten olen tyytyväinen. Palkkaahan ei tule huonoista suorituksista. Hali puolestaan ei ole tehnyt kuin sivulle tuloja ja perusasentoa ruokaa odotellessaan. Sivulle tulo onnistuu tässä tilanteessa jo aivan leikiten; se joko hyppää suoraan oikeaan kohtaan ja siirtyy siihen kahdella jalalla, joskus jopa normaalisti neljällä jalalla. Mutta siis joka tavalla paikka näyttää olevan hyvässä tiedossa ja sen jälkeen kontakti pysyy vaikka kuinka kauan.

Viesti: Hali jaksoi reippaasti juosta perjantaina agitreenien jälkeen vielä viestijuoksut. Palkkana kahdella etapilla kanaa, yhdellä kissan raksuja ja lopuksi vielä jauhelihakeittoa. Tässä mielestäni saakin lelun sijaan palkkana olla ruokaa, koska koiranhan tulisi rauhoittuakin välietapeilla ja ruokahan vähän tekee sitä. Meillä oli taas uusi paikka kuten jokaisella kerralla nyt tulee olemaankin. Nyt vuorossa oli metsäautotie, jossa kolmas kerta oli niin, että vastaperlurista näkyi vain pää kumpareen takaa. Vähän Hali hidasti yhden ison kiven kierrettyään, mutta kiihdytti taas näköyhteyden saatuaan. Intoa piisasi ja tämä on varmaankin ihan tuttuuttaankin Halin mielestä paras laji. Odottelen tässä, että ilmoitus VPY:n viestialkeiskurssista tulisi, jotta voisimme osallistua. Muuten menemme ehkä kaupalliselle kurssille kunhan sen ajankohta ilmoitetaan.

Muuta: Mai on aika äkeänä varsinkin Pinjalle peräpäästään. Sinne ei ole tällä kertaa kenelläkään oikeutta tutustua. Muuten se on oikein lutunen, vaikka välillä kuriton lapsi kiristääkin hermoja. Äidin kun pitää huolehtia, että muut eivät lasta kurita, mutta itsekään ei jaksaisi aina riekkujaa opettaa. Hali on pysynyt hienosti sisäsiistinä ja oppinut jo useamman viikon ajan opetella siihen, että meillä ei pompata pystyyn heti kellojen soiton jälkeen. Halin ruokailut on vähentyneet kahteen kertaan kolmesta ja samalla ruokien määrä on vähentynyt, vaikkakin palkkausruokien määrät on lisääntyneet. Tämä on vaikuttanut ihan hyvältä, koska viikko sitten se näytti jo aika paksulta kuten Linakin viime keskiviikkona. Ei ne lihavia olleet, mutta selvästi aika pyöreitä. Nyt tilanne vaikuttaa oikein hyvältä eikä viimeisten aterioiden kanssa tarvitse enää taiteilla vaan voi antaa ruoat vaan yksinkertaisesti illalla harjoitusten ja lenkkien jälkeen. Halin sydän on myös kadonnut ja muuttunut vain ruskeaksi läntiksi selkään. Tämä on tapahtunut jo aikaisemmin, mutta nytpähän tuli mainittua. Hali nimi sopii sille kuitenkin hyvin. Tai ainakin niin minulle on muutamat sanoneet. Se kun rakastaa kaikkia, joilta saa vähänkin huomiota ja on heti halailemassa ja kiehnäämässä.

Lopuksi vielä. HYVÄÄ VAPPUA KAIKILLE.