Tänään Mai pääsi rankan helatortain agikisapäivän jälkeen verryttelemään lihaksiaan lampaiden pariin Somerolle. Mukana meidän lisäksemme oli Lotta Haahdin kasvatteja ja kasvattaja itsekin sekä Helena ja Vitra sekä Eija-Riitta ja Vaapu. Päivä aurinkoisessa mutta kovin tuulisessa maalaismaisemassa hurahti todella nopeasti, mutta saatiin me taas jotain aikaankin. Ja kyllä olinkin taas ylpeä koirastani. Mai käyttäytyi jälleen kauniisti myös hakiessaan lampaita pitkältäkin matkalta.

Ensimmäinen kierros meni meillä harjoitellessa ajoa pienellä laumalla pienellä aitauksella. Se ei kuitenkaan sujunut oikein hyvin, koska suuntakäskyt on viellä huonolla tolalla osaltamme. Pienellä laumalla tämä tuli hyvin esiin niideden kääntyessä kovin herkästi, ja koska suunnan vaihdot ei onnistu nopeasti pakka hajoaa ja Mai haluaa tuoda lampaat minulle. Toisella kerralla teimme radan, joka on ymmärtääkseni epävirallisten ranch-kisojen rata. Ensin ohitin koiran kanssa lampaat ilman, että se menee lampaille, ja jätin sen paalin viereen. Sen jälkeen otin lampaat häkistä pienten virheiden kautta ja kuljetin lauman läpi pienen siivekevälin ja sitten toista kautta vähän suuremman välin läpi ja sitten ajona metallisen suppilokujan. Lopuksi lampaat häkitettiin. Ei se ihan suoriltaan mennyt. Ohjaaja kun vasta harjoittelee lukemaan lampaiden aivoituksia ja koirakaan ei ihan sillä sekunnilla tottele annettuja käskyjä, mutta läpi meni kutenkin. Ja saihan tuo kaunotar harjoitella välissä hakuja pitkälstäkin matkalta. Kolmannella kerralla harjoittelimme häkistä poisottoja ja häkitystä. En ymmärtänyt edellisellä kerralla aivan, mitä Marika-koutsi tarkoitti, joten halusin harjoitella asian kuntoon. Oppiminen on paljon parempaa kun teekee asian muutamaan kertaan, jolloin homma syöpyy mieleeni tulevien kertojen varallekin. Harjoittelun opittavana asiana oli erityisesti lampaiden auvoitukset ja tulihan niistä vähän opittuakin. Lisäksi sain huomata, että Mai taitaa pois-käskyn ottamalla etäisyyttä lampaisin jakaen annetulla suunnalla. Viimeisellä kerralla menimme sitten harjoittelemaan ajoa suurella laumalla laitumelle. Voi, siitä meikä taas tykkäsi. Tykkään minä muutenkin paimennuspuuhista, mutta isomalla laumalla tuntee olevansa jo vähän enemmän töissä. Pienellä porukallahan harjoitellaan enemmäkin kisoja varten, mutta iso porukka on lähempänä oikeita lammapaimenen tilanteita. Siis ajoa harjoiteltiin, jotta heikot kohtamme eivät vaikuttaisi niin suuresti paimennettaviin. Ajot onnistui hyvin, mutta suunnat eivät olleet edelleenkään hallussa. Nyt Mai oli kuitenkin selvästi oppinut aja-käskyn, koska sen katse kiinnittyi useimmiten heti lampaisiin käskyn annettuani ja lähti ajamaan laumaa suoraan hitaasti edeten. Lampaiden vetosuunnat vain aiheuttivat meillä välillä ongelmia kun ne suuntakäskyt eivät ole vielä kunnossa. Mutta ylpeä olin taas kultaseeni. Marikaltakin tuli kehuja, mikä lämmittää suuresti sydäntä. Mai kun osaa olla niin nätisti lampailla, niin sen kanssa voi harjoitella hyvin laitumellakin, missä voisi olla vaara lampaiden karkaamisella.

Ostin minä paimenpillin. Pilliä saa kuulemma käyttää kisoissakin, joten ajattelin opettaa Maille suuntakäskyt pillille. Suunnitelma on jo laadittuna suuntien opettamiselle, enää puuttuu toteutus. Pillin käyttöä harjoittelin jo sen verran, että siitä lähtee ääni ja saan siitä jo jotain melodiaakin eri käskyjä ajatellen. Jos pllin käyttöä en ehdi opetella kuntoon, niin ainakin Mai osaa suulliset käskyt seuraavalla kerralla, mikä on heinäkuun puolessa välissä. Tämä on suunnitelma, mikä toteutetaan, jotta meillä on mahdollisuudet etenemiseen myös ensi kerralla. Lopuksi vielä pari Helena Tynjälän näpsäisemää kuvaa viimeisen harjoituksen ajamisistamme.

Katse lampaissa, ohjaaja takana.

Ja toiseen suuntaan.

Mahtavaa oli nähdä myös toisten kehittymistä ihan saman päivän aikanakin. Varsinkin Helena ja Vitra olivat mieleeni, vaikkakin ensimmäinen oli vielä harjoittelemassa ja jälkimmäinen jo taitava, vaikkakin epävarma. Mutta siitä se lähtee. Meidän aloituksemme aikanaa oli niin surkea, jos niin voi sanoa, että heikkohermoisempi tai vähemmän kiinnostunut olisi jättänyt taipaleen jo alkuunsa. Mutta taitodot kehittyvät, jos siemen on vain olemassa, jota kasvattaa.

Illalla vielä Halin viestitreenit, agitreeneihin ei ehditty. Napero pisti taas parastaan, vaikkakin tällä kertaaa polut viettivät Halia liikaa. Ääniavulla kuitenkin juoksusuora parani. Nyt on kuitenkin selvää, että meidän pitää välttää polkuja, jotka viettävät johonkin suuntaan, vaikka olemme kuitenkin aika näkösällä eikä matkat ole pitkiä. Ensi kerran rata on jo katsottuna valmiiksi eikä siinä pitäisi polkujen sotkea suhteellisen avointa juoksusuoraa. Kotona vielä ruoat naamaan ja luut jonkin ajan perastä jatkoksi. Sen jälkeen onnellinen omistaja saakin katsella väsyneitä koiriaan toivoen, että nekin ovat onnellisia.