Olen harjoitellut omaa kävelyäni. Nyt osaan ilmaista koiralleni, mitä olen tekemässä. Käännökset ja pysähtymiset ovatkin siis parantuneet huomattavasti. Olemme pääasiassa keskittyneet tällä viikolla seuraamiseen käännöksineen ja pysähtymisineen useilla palkkauksilla. Lopuksi Mai on saanut tappaa isoa nahkapalloa. Isot pallot saavat pikkuneidin nimittäin sekoamaan.

Lauantaina alkoi kennelpiirin tokokurssi. Mai oli aluksi hieman ihmeissää, että mitä me nyt tehdään. Se kun luuli, että taas on agilitya. Tokokurssi on nimittäin yhden toisen agilitykerhon hallissa ja agiesteet ovat täten näkösällä. Meillä oli ensimmäisellä kerralla sivulle tuloa ja maahan menoa liikkeestä. Tilaa oli kovin vähän, joten palkkaus oli vähän nihkeää. Nameja toki voi syöttää ahtaassakin tilassa, mutta kunnon leikkiminen vaatii tilaa. Sivulle tulosta Mai innostui kun kaivoin taskustani kissan hiiren. Ne on vaan kovin lyhytaikaiseen palkkaukseen, koska hiiret menevät nopeasti rikki.

Mailla meni suhteelisen hyvin kurssilla. Toisten koirien aiheuttama häiriö hävisi kun Maille selvisi, mitä olemme tekemässä. Sivulla Mai piti hyvin ja pitkään kontaktia. Maahanmeno tökki ajoittain. Minun piti jatkuvasti varoa tosia koiria ja ihmisiä, joten en ollut luultavimmin tarpeeksi selkeä käskyjä antaessani. Luoksepäästävyyttä harjoittelimme lopuksi. Se oli hyvä, koska möllikisoissa Mai väisti taakseni tuomarin tullessa kohti. Nyt ei ollut mitään ongelmaa. Mai nakotti nätisti sivullani, josta sainkin sitä palkata.

Yritän muistaa ensikerralla ottaa mukaan herkkuaterian, jonka Mai saa sitten kurssin loputtua syödä autossa. Nyt loppupalkkaus taisi jäädä vähän nihkeäksi.