Tällä viikolla Mai on saanutkin agiliitää useampaan kertaan. Tiistaina Mailla oli normaalitreenit, missä meillä oli lyhyt hyppyrata, joka loppui puomiin. Rimat laitettiin Maille 55 cm korkeuteen, jotta pääsisin harjoittelemaan sen kanssa tilanteella, jossa se ei vain juokse aitojen kohdalla. Keskiviikkona Mai sai tehdä Jedin ryhmän lyhyitä radanpätkiä. Teemana oli keppikulmat. Kepeissä ei ollut verkkoja ja rimat olivat 60 cm korkeudessa. Rimat pysyivät molempina päivinä hyvin ylhäällä kunhan vaan minä en sössi mitään. Hankalat keppikulmatkin sujuivat ihan hyvin. Kontaktiesteistä taitaa riippua meidän kisaamisen aloitus.

Olimme Hyvinkään koiraurheilukeskuksessa Timo Rannikon kurssilla 1-luokkalaisten/kisavalmiiden ryhmässä. Sisälle mentyämme Mai huomasi agilityesteet ja siitä alkoikin lähes tauoton piippaus siihen asti kunnes oli Maikkiksen vuoro. Agilityesteet ovat Main mielestä sen omia paikasta riippumatta.

Mai oli sitten ensimmäisenä vuorossa. Rata oli hankala. Ohjauksen piti olla koko ajan oikea-aikaista ja siinä oli mm. Maille vaikea keppikulma. Olihan se Timoa lainatakseni "suht vaikea kolmosluokan rata". Meidän ongelma on tässä vaiheessa se, että koiralla on vauhtia ihan hirveästi, mutta ei vielä tarpeeksi taitoja. Minun pitää siis saattaa sitä esteille pidemmälle kuin esimerkiksi Jediä ja silti ehtiä näyttämään ajoissa seuraavaa estettä/suuntaa. Ja siis vauhtia on enemmän kuin Jedillä. Tästä kaikesta johtuen myös minun ohjaukseni on hätäisempää kuin Jediä ohjatessani. Enää ei ole aikaa pyllistelyyn. Me sitten hinkattiin ja hiottiin niitä kohtia vaikka kuinka kauan.  Koira ei näyttänyt minkäänlaisia hyytymisen merkkejä, mutta multa loppui kyllä kunto. Kokonaisuutenahan rata meni tasoon nähden todella hyvin. Rimat pysyivät ylhäällä, käännökset olivat tiukkoja ja Mai teki puomin niin kuin pitääkin (meillä siis puomilla ongelmia) sekä minä opin tekemään "saksalaisen".

Minun täytyy kiinnittää erityistä huomiota varsinkin käsiohjaukseni jatkuvuuteen. Treenikaverien pitää kuulemma kivittää, jos kädet esim. valssauksen aikana tippuvat hetkeksikään. Lähi- ja kauko-ohjaukset vaativat myös lisää harjoitusta. Me tarvitaan tässä vaiheessa kyllä lisää vähän kaikkea.

Koira ainakin viihtyi. Esteet olivat keinonurmialueella eikä Maita meinannut saada keinonurmelta pois sitten millään. Yhdessä vaiheessa se pääsi alueen kulmalle ja jämähti siihen istumaan "en liiku tästä minnekään" -ilme naamallaan.  Jouduin sitten vetämään ihan kunnolla. Meillä on aina välillä vähän tahtojen taistelua. Siellä heräsi Maille myös aikamoinen vahtimisvietti. Olimme jo harjoitelleen jonkin aikaa kun yksi nainen meni käymään vessassa, ovi oli rata-alueen puolivälissä. Siitäkös Mai riemastui. Kouluttaja ja minä kuuluimme rata-alueelle, mutta naisella ei ollut mitään asiaa Main esteiden luokse. Neiti nosti kaikki selkäkarvansa pystyyn ja rähjäsi. Sain sen sitten rauhoittumaan ja jatkoimme harjoitusten tekoa. Mutta se perhanan nainen himoitsi esteitämme palatessaan vessasta. Taas selkäkarvat pystyyn ja rähinää. Mai osoittaa aina välillä aikamoista omistamisen halua. Ruoat ja treenivehkeet ovat yleensä kohteena.

Lopuksi vielä tämänpäiväinen lumienkeli