Mai-keijukainen pääsi talvitauon jälkeen vihdoin ja viimein etsimään "metsään eksyneitä". Keijukainen siksi, että vaaleana metsässä liihotellessaan Mai näyttää ihan keijukaiselta.

Vuoden ensimmäisestä jäljestä tuli liian haateellinen, joten ajattelin aloittaa hakuharjoitukset maltillisesti. Itse ajattelin aluksi tehdä treenistä hyvin yksinkertaisen eli tehdä muistikuvia tai käyttää tuulta apuna. Tuuli oli kuitenkin aika heikko ja se vaihteli suuntaa vähän väliä, ja muistikuvakin tuntui lopulta vähän turhan yksinkertaiselta. Mietin haamujakin, mutta niitä en haluisi tehdä kovin paljoa. Annoin siis valtuudet treenistä paremmin tietäville ryhmätovereilleni. Ensimmäisellä pistolla apuna oli taputusääni. Maalimies oli vasemmassa etukulmassa ja löytyi hyvin. Toiselle pistolle (oikea etukulma) Mai lähetettiin suoraan. Avustin kulkusuunnallani Maita 5-10 m ja lähetin sen matkaan ilman mitään muita apuja. Tyttöhän sinkosi lähes suoraan 50 metriin ja maalimies löytyikin pian kuusen juurelta. Koska tämä toinen kokeilupisto meni hyvin, Mai lähetettiin myös kolmannelle pistolle ilman apuja. Jälleen avustin kulkusuunnallani kuten edellä ja lähetin. Tällä kertaa Mai juoksi kutakuinkin suoraan tarpeeksi syvälle, mutta etsimisessä meni hiukan kauemmin kuin toisella pistolla. Olihan metsä tiheämpääkin kolmannen piilon ympäristössä.

Mai sai kaikilta pistoilta palkan suoraan, koska ilmaisua emme ole valitettavasti saaneet harjoiteltua talven aikana. Nyt ilmaisua pitää kuitenkin alkaa harjoittelemaan ihan todenteolla.

Mai oli jälkeen kerran hyvin tyytyväinen järjestettyyn toimintaan. Autolta kotiin kävellessämme Mai seurasi niin hyvin (kulmatkin), että tokokokeessa olisi 10 tullut. Pitäisköhän mennäkin hakutreeneihin aina ennen tokokoetta.