Elämä on sujunut ainakin koirien osalta viime aikoina hieman rauhaisammin (niiden mielestä tylsästi). Emäntä kun on ollut puolikuntoisena koko viikon ja lisäksi on pitänyt osallistua harrastustoimintaan ilman koiria sekä hoitaa vähän muitakin asioita. Jedi käyttäytyy kuin alle vuoden ikäinen pentu. Tyttöjen juoksut ja karvojen lähtö saa pojan villiintymään, joten lenkillä se vaan riekkuu ja tekee pahojaan. Lyhyessä turkissa kun on kiva rypeä joka paikassa sekä hyppiä ja pomppia sinne tänne. Mai puolestaan ei voi ymmärtää, mitä varten ei tehdä muuta kuin lenkkeillään. Se kun ei ymmärrä, että nyt on se "juoksu-tauko". Silloin kuuluukin vain pitää kuntoa yllä ja nauttia elämästä. Onneksi Pinja sentään jaksaa arvostaa pitkiä lenkkejä, vaikka niihin ei liitykään mitään ihmeellisempää toimintaa. Sille riittää, että se saa vapaana etsiä hiiriä ja myyriä sekä juoksennella kiharat hulmuten.

Minulla oli tarkoitus tokoilla Main kanssa pääsiäisen aikaan ja viime viikolla, mutta ne vaan sitten jäi. Loppu viikosta Mai alkoi olemaan jo pikkuisen ärsyttävä, jatkuvaa lelun kantamista ja piippausta ovilla. "Eikö me nyt todellakaan voitais tehdä jotain?"

Päätin sitten perjantaina, että nyt mennään tokoilemaan. Olin kuitenkin niin väsynyt, että päädyin suunnittelemaan koulutusryhmälleni agility-treenit juhannukseen asti. Jedin kimpparyhmän treenit suunnittelin keskiviikkoiltana. Nyt on sitten treenit suunniteltu ja olen oikein tyytyväinen tulokseen. Juhannukseen asti on siis molemmille ryhmille tiedossa todella tehokasta treeniä, joten en malta millään odottaa, että saan ne kaikki asiat opetettua omille koirilleni ja koulutettavilleni.

Perjantai-ilta meni siis Main osalta mönkään. Lauantaina pääsi Mai sitten vihdoin ja viimein hommiin. Pyysin mukaani metsään Elinan Emma-aussiensa kanssa. Elina oli halukas oppimaan jäljestä ja esineruudusta, joten niitä teimme. Jätimme aluksi koirat autoihin odottamaan siksi aikaa kun menimme tekemään jäljet. Tein ensin Maille jäljen, jonne tuli kaksi kulmaa ja viisi keppiä. Pituutta jäljelle ei tullut paljoakaan, koska halusin ensin katsoa, mitä viime kesästä on jäänyt mieleen. Jälkien teon jälkeen haimme koirat autosta. Mailla oli työmotivaatio katossa. Tiesihän se, että jotain hommaa olin käynyt järjestämässä metsään sillä välillä kun se odotti autossa. Mai veti ihan hulluna taas metsään päin. Emma yritti vähän moikkailla, mutta Mai vain murahti ja suuntasi metsää kohti. "Nyt ei seurustella vaan mennään hommiin."

Emma ajoi jäljen ensin. Se oli lyhyt makkarajälki, koska se olli Emman ensimmäinen. Se meni todella hyvin ja koira selvästi tajusi, mistä on kyse. Loppupalkan jälkeen Emma rupesi jäljestämään vielä Elinan poistumisjälkeä, jossa makkaroita ei tietenkään ollut. Mai pääsi omalle työmaalleen jäljen vanhennuttua noin kolme varttia. Intoa taisi olla hieman liikaa. Janalla piti rauhoitta toimintaa aika tavalla. Löytyihän se jäljen suunta. Jäljellä sitten vauhtia oli taas aivan liikaa. Ensimmäinen keppi jäi Mailta huomaamatta kun se meni niin kovaa ja minä tolvana en jarrutellut tarpeeksi. Ensimmäisen kulman jälkeen Mai rauhoittui hitusen verran. Toisen kepin kohdalla se jäi kovasti haistelemaan maata, mutta sekin keppi jäi nostamatta. En nähnyt sitä itsekään, joten en voinut huomauttaa asiasta. Mai kuitenkin rupesi tarkentamaan toimintaansa ja pysyi vähän aikaa tarkalleen jäjellä. Kolmas keppi nousi sitten helposti. Mai otti sen suuhun ja kävi makaamaan. Siitä tulikin sitten paljon kehuja ja lihapullaa. Tämän jälkeen tuli vähän matkan päässä kulma, jossa oli hieman kaartelua, mutta oikea suunta löytyi lopulta. Neljäs keppi nousi vähäisen haistelun jälkeen edellä kuvatusti. Viidennen kepin kohdalla Mai haisteli kovasti maata, mutta ei löytänyt keppiä ja lähti jatkamaan matkaa. Sen kepin kuitenkin huomasin itse ja näytin sitä, mutta palkathan jäivät taskuuni tästä kepistä. Maalissa sitten herkuteltiin kunnon herkuilla. Lopputuloksena voisin sanoa, että liian kovaa mentiin ja intoa sähläyksineen oli vähän liikaa. Keppien etsintä oli onneksi muistissa. Jäljen jälkeen Mai oli tyytyväinen suoritukseensa ja oli valmis leikkimään Emman kanssa. "Ensin työ, sitten huvi."

Esineruudussa Mailla oli vieraita esineitä. Olen tehnyt Main kanssa liikaa esineruutua omilla esineillä, joten sen ongelma on se, että omat tuo, mutta vieraat jää metsään. Yhden esineen se toi juuri niin kuin pitääkin, mutta muissa vaadittiin vähän avustusta. Voihan se olla, että se oli löytänyt esineitä, mutta koska ne olivat vieraita, se on voinut jättää ne paikoilleen. Joka tapauksessa avustuksella vieraat esineet saatiin loppujen lopuksi minun taskuuni ja Mai sai palkkansa.

Kotona Mai tursusi kiitollisuutta. Aluksi se höyrysi vielä kotonakin, mutta sen jälkeen sen piti olla sylissä niin tiukasti kuin koira voi vaan olla. Lopuksi väsymys iski, koska olihan sillä ollut rankka ilta, varsinkin esineruutu taisi kuluttaa voimia. Koiralla taisi olla kivaa.