Keskiviikko oli viimeinen sairaslomapäiväni enkä jaksanut hakea lääkäristä torstaiksi lisää. Koska olin siis menossa torstaiksi töihin, ajattelin, että siinä tapauksessa voi mennä keskiviikkoiltana kouluttamaan ja treenaamaan. Olen itse suunnitellut kesäkauden treenit myös Jedin ryhmälle, joten tiesin, että lyhyitä radanpätkiä oli tiedossa, joten montaa juoksuaskelta ei tarvinnut ottaa. Koulutettavillani oli samat harjoitukset (kuva alla) kuin Jedin ryhmäläisilläkin. En tiedä ohjauktavoista kuin yhdelle nimen, joten olen ne nimennyt itse jotenkin (saksalainen, timotus, annaleenatus). Pääasia kai, että itse tietää, mitä tekee. Treenit menivät iloisesti. Koulutettavat olivat tyytyväisiä ja Jedistä oli kiva saada paljon palkkaa jälleen kerran. Mulla otti aika tavalla kyllä nuppiin. Sitä vaan ihmettelin, että miten on mahdollista, että kun oikea otsaontelo on pahemmin tukossa, niin vasemmassa yläkulmahampaassa jomottaa juoksuaskeleet.

Kaikissa kolmessa ohjaustavassa koira heitetään selän taakse ja rintamasuunnalla kerrotaan suunta, johon jatketaan esteen jälkeen. Saksalainen ja timotus eivät eroa muuten kuin toisen hypyn (2 tai 5) ohjaavan käden suhteen. Ensimmäisessä se on vastainen ja jälkimmäisessä koiraa lähempänä oleva. Näissä ohjaaja on joko pussin tai putken puolella hypystä. Kolmannessa ohjaustavassa ohjaaja on numeroiden 2 tai 5 kohdalla niin, että rintamasuunta on U-putken suuta kohden. Este numero 1 mennään radoissa niin, että syntyy ulkokulma.

Torstaina menin sitten töihin, vaikka vielä olin kipeä. Vappuaaton ilta menikin sitten rauhoitellessa kipeytynyttä päätä, joten juhlinnat sai jäädä väliin. Main ripuli alkoi pikkuhiljaa helpottamaan, mutta oikeastaan perjantai-iltana uloste alkoi vasta vaikuttaa normaalimmalta.

Perjantai meni samaisista syistä kuin monet tämän viikon muutkin päivät vähän harakoille. Ajattelin, että olisin tehnyt jotain eli tokoa tai lyhyen jäljen Maille, mutta en voinut vielä palkata sitä herkuilla, joten ne jäi. Illalla ilman viilentyessä lähdimme Haltialan kartanolle kävelemään. Oli aivan ihanaa kävellä peltojen laitoja kun kaikki muut ihmiset olivat kotonaan. Oli tainnut vappujuhlinta ottaa koville. Kävelimme pari tuntia ja nautimme täysin rinnoin kevään kauniista illasta.

Lauantaina Mai oli täysin terve. Päätin, että tämä paivä ei menisi hukkaan. Sain hankittua lisätarvikkeita parvekepuutarhaani. Olen nimittäin katsonut sairaslomani aikana kaikki mahdolliset puutarhaohjelmat ja oppinut paljon uutta. Nyt tekisi sitten mieli olla vaan kädet mullassa ja tehdä kauniita yhdistelmiä. Koirat saivat vain pitkän lenkin päivällä, koska aurinko paistoi niin kuumasti.

Illalla Mai sai kauan odottamaansa aktiviteettia. Lähdin ilman viilennyttyä hallille agiliitämään Main kanssa. Tein sen kanssa samat treenit kuin Jedille toissaviikolla (suora, vinoutuva suora, takaakierrot, poispäinkäännökset). Vinoutuvat suoratkin menivät todella hyvin pelkällä eteen-käskyllä, vaikka aluksi epäilinkin. Aloitin harjoitukset matalilla rimoilla, koska kyseessä ei ollut korkeushyppytreenit ja Mailla on ollut pitkä tauko. Lopuksi tein vielä kouluttajamme antaman 8 esteen radanpätkän 55 cm korkeilla hypyillä. Palauttelin mieleeni, miten Maita oikein ohjataa. Jäähdyttelylenkillä Mai rupesi taas tarjoamaan seuraamista. Vaihtelin nopeuttani, mutta Mai piti silti hyvin paikkansa ja kontaktinsa. Eihän siinä auttanut muu kuin palkata koiraa. Yritin vapautta Main, mutta se halusi vain seurata joten ei kun tokoilemaan. Kävin lyhyesti kaikki alokasluokan liikkeet läpi. Jättävät piti kerrata apuja käyttäen, mutta mieleen palauttamisen jälkeen nekin onnistuivat hyvin. Täytyy sanoa, että varsinkin seuraaminen on parantunut aivan hirveästi. Nykyään Mai pitää hienosti kontaktinsa ja seuraa kulmat tiiviisti ainakin näin jonkun muun treenin jälkeen. Pitää varmaan ennen tokokoettakin treenata ensin jotain muuta, että saa koiran innostumaan. Mitähän keksis?