Töiden lisääntyminen ylitöineen on yhtä varma kevään merkki kuin luonnon puhkeaminen kesään. Kiirettä on siis pitänyt. Treeneissä olemme käyneet, mutta emme juuri ylimääräistä ole ehtineet tehdä.

Agilityssa opetellaan molempien harrastajien kanssa uusia asioita ja kerrataan jo opittuja, joten niissä ei juuri kommentoitavaa. Itse yritän opetella ohjaamaan koiriani eri tavoilla. Mai on hyvin herkästi ohjattavissa kun Jedi kaipaa järeämpiä ohjaustyylejä. Välillä pääsee unohtumaan, miten ketäkin ohjataan.

Viime viikolla minun täytyi jättää hakutreenit väliin ylitöiden vuoksi, mutta viime tiistaina pääsimme mukaan. Teimme metsässä muille ryhmän koirille hakutreenit ja Main ilmaisutreenejä menimme tekemään kentälle. Autossa odottelu oli tehnyt tehtävänsä. Arvelinkin, että aikaisempi sähläys hakuryhmän kanssa tehdyissä ilmaisutreeneissä oli suurelta osin odottelussa. Mai kun lataa intoa välillä vähän liikaakin odotellessaan. Nyt siis ensimmäinen ilmaisu meni vähän sähellykseksi eli rulla tippui muutaman kerran, mutta kolme seuraavaa menivät täysin käsikirjoituksen mukaan. Jatkossa teemme niin, että kentälle mentäessä Mai voi olla viimeinen, mutta metsään siirryttäessä Main täytyy olla ensimmäinen. Kuulin, että yhdellä toisellakin aussiella oli ollut aivan sama ongelma odottamisen suhteen ilmaisun alkuaikoina.

Tokossa olen yrittänyt parantaa Maille kestävyyttä. Olen siis tehnyt nyt niin, että teen useita liikkeitä niin, että kehun suullisesti vain liikkeiden välissä. Jos se lähtee haihattelemaan, vaadin parannusta, mutta muuten yritän olla hiljaa. Liikesarjan jälkeen olen palkannut oikein ruhtinaallisesti ja ottanut vielä lopuksi liikkeitä, joita haluan parantaa palkkauksella (esim. maahanmenon nopeus, seuraamispaikan haku yms.). Minusta Mai kestää nykyään aika hyvin sen, että palkkaa ei tule jatkuvasti. Seuraamisetkin ovat olleet aika hyviä, mutta on siinä vielä parannettavaa. Seuraavaksi otan vähän pakotteita mukaan ja loppuun aina vaan parempia juttuja.