Patchcoat-paimennusleiri pidettiin Vehmersalmella Kuttukuussa, jonne osa leiriläisistä jäi leirin jälkeen "orjiksi" AHBA:n (The American Herding Breed Assosiation) kisojen ajaksi. Kouluttajanamme leirillä toimi Linda Bell Texasista USA:sta ja leirin jälkeen lisäksi Kuttukuun Sinikka Kumpusalmi.

Linda Bell ja Sinikka Kumpusalmi tyyväisenä kilpailujen jälkeen.

Linda Bell on kasvattanut australianpaimenkoiria yli 30 vuotta, joten hän on tutustunut australianpaimenkoirien ominaisuuksiin perinpohjaisesti. Hän oli erittäin auttavainen ja neuvoi paljon koirien kouluttamisessa, vaikka aluksi kuulemiemme asioiden perusteella vähän pelkäsimmekin tulevaa tiukkaa koulutusta. Linda toimi kisoissa tuomarina ja tuomarina hän oli erittäin reilu. Hän selvästikin halusi kaikkien onnistuvan, joten hän neuvoi varsinkin testien aikana tarvittaessa ohjaajia parhaansa mukaan. Olen erittäin iloinen hänen tapaamisestaan.

Sinikka on puolestaan erittäin kannustava ja auttavainen nainen, joka savolaisella (?) sisukkuudellaan pyörittää yksin Kuttukuun toimintaa hyvällä menestyksellä. Sinikkaltakin saa ratkaisumallin melkein mihin tahansa koiran kasvatukselliseen ongelmaan, hän kun on perehtynyt niin moniin erilaisiin rotuihin hyvine ja huonoine puolineen. Sinikan luota ei vaan voi lähteä kuin hyvällä tuulella pois. Farmikisoissa Sinikka antoi kaikkensa kisojen ja suoritusten onnistumiseksi välillä toisten koiria ohjatenkin.

Ja sitten viikon paimennustapahtumiin.

Menimme Sinikan luokse maanantai-iltana Patchcoat-leiriä viettämään. Leirillä oli mukana Main sisaruksista ohjaajineen Roosa ja Marida, Nuppu ja Minna, Vaapu ja Eija-Riitta sekä Tala sekä Jato ja Anne. Lisäksi leirillä olivat Main kasvattaja Miimi Unelma-mummon ja Pami-tädin kanssa, Kiri ja Hilkka, Lilli sekä Sisu ja Sanni, Susu ja Sirkku sekä Satu, Huti ja Maarit sekä tietysti minä ja Mai sekä seuraneiti-Pinja.

Varsinaisesti leirimme kesti tiistain ja keskiviikon ajan, jolloin saimme oppia Lindalta. Linda puhui hyvin selkeää englantia, joten ymmärtäminen ei tuottanut ongelmia, mutta suuren tietomäärän muistiinpakkaaminen on ongelmallisempaa. Toivottavasti edes jotain on mieleen painunut, koska opeista on saa varmasti paljon hyötyä normaali elämään ja muihin harrastuksiin. Pressure oli aika kova sana viikon aikana.

Tiistaiaamuna aloitimme teorialla, minkä jälkeen harjoittelimme ilman koiria paimennusta pyöröhäkissä. Harjoitukset tehtiin pareittain niin, että toinen oli ohjaaja ja toinen koira ja toisinpäin. Iltapäivästä teimme vielä harjoituksen koirien kanssa. Keskiviikkona koirille tuli kaksi harjoitusta lampailla. Main kohdalla kaksi ensimmäistä harjoitusta meni lähinnä lämmitellessä, koska edellisestä paimennuksesta oli kulunut vuosi aikaa. Mai ujostelee jkv lampaita, joten sitä piti innostaa ja rohkaista liikkumaan lampaiden luokse. Mai saikin rauhallisuutensa (ei jahtaa lampaita) vuoksi olla irti liinasta kaikkien harjoitusten aikana. Agilitytaustastamme oli hyötyä lampaiden taakse lähettämisessä, joten keskiviikon toisen harjoituksen aikana pääsimme asiaan. Mai lähti pyöröhäkin reunoja myöten lampaiden taakse, minkä jälkeen minä vedin peruuttamalla lampaita luokseni jolloin Mai pääsi tuomaan lampaita luokseni. Suunnan vaihdot eivät kylläkään onnistuneet toivotulla tavalla, koska minun paimennusohjaukseni on vielä puutteellista eikä Mai ymmärrä vielä paimensauvan painetta. Kurssin lopuksi Linda sanoi, että Mai voisi osallistua HCT:iin (Herding Capability Test), mutta halusin kuitenkin vielä varmistaa asian lisäharjoittelulla.

Keskiviikkona osa porukasta lähti pois. Kisoja varten talkoolaisiksi porukastamme jäi minun lisäkseni Marida, Eija-Riitta, Hilkka ja Maarit. Torstaina osallistuimme kisapuitteiden rakennukseen ja muihin järjestelyihin. Töiden väliin jäi kuitenkin aikaa touhuta myös omien koirien kanssa, joten kävin kokeilemassa myös paimennusta pariin kertaan harjoitelua varten varatuilla lampailla. Ensimmäinen yritys kaatui siihen, että lampaat olivat liian väsyneitä kuumuudesta johtuen enkä raaskinut niitä hätyytellä enempää kun eivät koirankaan liikkeestä liikkeelle lähteneet. Illalla kokeilin toisen kerran, mikä onnistui jo paremmin. Mai tarvitsi taas virittelyä niin, että kuljimme yhdessä lampaita kohden Main ollessa remmissä. Virittelyn jälkeen se lähtikin ihan kivasti lampaita kohden, mutta isommassa aitauksessa en saanut lampaita käännettyä minua päin eikä Mai ymmärtänyt vieläkään paimensauvan merkitystä, käsiohjaus toimi paremmin. Harjoitus ei siis varsinaisesti onnistunut, vaikkakin Mai sai taas rutkasti lisää itseluottamusta. Ajattelin, että emme ole kuitenkaan valmiita testiin, koska Mai tarvitsi virittelyä ja minulla oli käsitys, että testissä se ei ollut sallittua.

Main paimennusta torstaina toisen harjoituksen aikana.

Perjantai oli farmikisojen ensimmäinen päivä. Peruin testiin osallistumisen, koska ajattelin, että meistä ei ole vielä siihen. Keskityinkin siis töihin kanssatovereideni kanssa, mutta kanttiinin hiljennyttyä päätimme mennä katsomaan kisoja. Päivä alkoi herding capability testeillä (HCT). Ensimmäisen testattavan suorituksen jälkeen huomasinkin, että koiraa sai viritellä testin aluksi ja lisäksi Sinikka meni auttamaan kaikkia, joiden katsoi apua testin aikana tarvitsevan. Linda, joka siis toimi tuomarina kisoissa, oli antanut meille toisenlaisen kuvan testin kulusta, joten menin tiedustelemaan muuttunutta tilannetta Marilta ja Sadulta, jotka olivat ausseineen menossa samaiseen testiin. Mari ja Satu kehoittivatkin minua täyttämään paperit ja ilmoittautumaan kilpailuun heti. Sinikalle sopi hyvin Main osallistuminen sittenkin testiin, joten hulinalla vaan papereita täyttämään ja koiraa hakemaan. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että en ehtinyt edes jännittää testiä, mikä taisi olla vaan hyvä asia.

Testin alussa sain siis viritellä koiraa sen ollessa liinassa. 10 minuutin taitojen osoittamisaika lähti käyntiin remmistä irti päästettyäni. Parhaani tein yleisön, lähinnä Lindan ja Sinikan, pyöröhäkin ulkopuolelta huutelemien neuvojen avustuksella selviydyin osoittamaan Main paimennusominaisuuksien olemassaolon itse. Mai siis läpäisi testin.

Video testistä tulossa.

Tulostaulu todistuksena testin läpäisystä.

Arvostelu tulossa.

Perjantai-iltana meidän testin suorittamisesta innostuneena myös Eija-Riitta, Marida ja Maarit harkitsivat uudelleen testiin menoa. Sinikka antoi lisäkoulutusta kaikille, mikä myös selvensi omaa käsitystäni testin oikeasta suoritustavasta. Tästä innostuneena menin vielä itsekseni kokeilemaan suurempaan aitaukseen Main kanssa. Nyt Mai oli selvästi innostuneempi lampaista. Menimme lampaiden luokse, mutta häkin ovi oli auki, joten lampaat menivät sinne eivätkä halunneet tulla millään ulos, joten kiersimme aitauksen taakse reippaasti kävellen, jolloin lampaat menivät takaisin aitauksen puolelle, ja sain suljettua portin. Ja uudelleen aitaukseen koiran kanssa.  Mai piti katsekontaktia lampaisiin heti portista sisään mentyämme. Lähemmäksi päästyämme muutama lammas viiden lampaan laumasta tuijotteli Maita (nekun vaistoavat koiran arkuuden) kuopien samalla maata. Menimme kuitenkin Main ollessa vielä remmissä reippaasti laumaa kohden, mihin lampaat reagoivat lähtemällä liikkeelle. Kääntämiset eivät vieläkään onnistuneet edellä mainittujen syiden vuoksi, mutta koiralla oli taas rutkasti lisää itseluottamusta huomattuaan oman voimansa lähestyessään lampaita. Mai ei kertaakaan jahdannut lampaita, mutta lähti selvästi paimentamaan. Sen sai myös tarvittaessa pysäytettyä helposti. Harjoituksen lopuksi saimme yleisöä, mikä aiheutti Main sijaistoimintojen esiintulon, joten lopetimme harjoituksen hyvillä mielin siihen hetken lampaita yhdessä katseltuamme. Olimme menneet kuitenkin aika paljon eteenpäin alkuasetelmasta, jossa minun piti töniä ja tökkiä lampaita. Tähän oli hyvä päättää neljän päivän paimennukset.

Lauantaina HCT:n suoritti Eija-Riitan ohjastuksella Vaapu (Patchcoat Raspberry) sekä Sinikan ohjastuksella Huti (Kampakorvan Huti Kuti) ja Roosa (Patchcoat Rosemary) sekä muitakin aussieita. Paljon onnea kaikille.

Lauantai jatkui Junior Herding testillä ja HDT 1 -kilpailulla. JHT:n läpäisseistä erityisesti haluan onnitella Maikkua ja katalonianpaimenkoira Namua (Fontanyol Carles) ja Melliä (Boniton Karamel) hienosta suorituksesta. HYVÄ KATALAT! HDT 1: ssä näimme todella hienoja paimennussuorituksia, joista oli hyvä ottaa opikseen ja vain ihailla.

Sunnuntaina oli vähän lyhyempi päivä kuin lauantaina. Aamu aloitettiin HDT 2 -kilpailulla, minkä jälkeen oli JHT ja HDT 1. Kaunista katseltavaa oli varsinkin varsinaisissa kisaluokissa.

2-luokan koira, joka hienolla ohjauksella suoritti radan.

Herdin 2:ssa lampaiden tuli ylittää silta. Lampaat eivät kuulemma olleet ylittäneet siltoja ennen.

Nuorin kilpailija oli vasta 10 vuotias tyttö kelpiensä kanssa. Ajatella, miten hyvä tyttö on tässä lajissa minun iässäni.

Kisaluokan kymmenen lampaan lauma väliaitauksessa.

Kisaportilla Sinikka, Linda ja tuomarin sihteeri tyytyväisenä kisojen hienosta onnistumisesta ja loppuun saattamisesta.

Lomani oli aivan loistava. Jos ihmisellä on vuodessa vain viikko lomaa, ei loma-ajankohtaa tai -paikkaa voisi paremmin valita.

Kuttukuussa oli vilskettä koko viikon ajan. Päällekkäin meidän leirimme kanssa oli mudileiri (ke-to) sekä paikalla oli koko viikon ajan runsaasti talkoolaisia ja kipailijoita koirineen. Oli todella mukava viettää aikaa oppien ja touhuten koirien kanssa aivan ihanien ihmisten seurassa. Seura oli aivan mahtava ja ennen kisoja ja kisojen aikana henki oli mitä lämpöisin ja kannustavin. Oli myös kiva nähdä vanhoja ja uusia tuttavuuksia Main sukulaisista omistajineen.

KIITOS KAIKILLE MUKANA OLLEILLE MAHTAVASTA VIIKOSTA.

Viikon aikana muista harrastuksista ehdimme tehdä hakua yhtenä iltana ja agilitykeppien pujottelukulmien harjoittelua yhtenä. Jäljen, tottiksen ja esiruudun teot jäivät suunnitelmista huolimatta väliin, koska oli niin paljon muuta kivaa tehtävää. Ja paimennustahan ei pääse kotosalla harjoittelemaan, mutta muita voi harjoitella missä vaan.

Lopuksi vielä muutama kuva loppuviikolta. Alkuviikon kuvasin videokameralla, ja loppuviikolla otetuista kuvista suurin osa on heiluneita koirien nopeasta liikkumisesta tai kuvaajan heilumisesta johtuen, ylivaloittuneita auringonpaisteesta johtuen tai liian tummia. Mutta jokunen onnistui edes hitusen.

Mai ilta-auringossa.

Kiri-serkku poseeraa kesken pihaleikkien.

Huti hurmasi kaikki tytöt. Patchcoat-tytöt sekä Pinja olivat aivan ihastuneita Hutin maskuliiniseen ja samalla hyvin lämpöiseen olemukseen.

Vaapu ja Huti leikkiä viritellen.

Vaapu-sisko

Roosa-sisko pujotteluharjoittelujen välissä.

Roosa agilitykepeillä.

Kirin pujottelua.

Pinja pujottelemassa.

Mai pujotellen.

Pinja uimassa Vihantasalmella kotimatkalla.

Mai-vesipeto nauttimassa taukopaikan viilentävästä vedestä.

Arkeen palaaminen hulinaviikon jälkeen oli todella rankkaa, mutta pääseehän sinne onneksi uudestaan. Löysin jo töistä jonkun kaapeliputken, jolla on mittaa noin 1,2 m, johon teippaan muovipullon päähän. Sen jälkeen pääsemmekin harjoittelemaan painetta. Istumiseen, maahanmenoon, peruuttamiseen ja remmissä vetämiseen olenkin jo ottanut käyttöön paineen ja paineen poiston. Nämä edellä mainitut osa-alueet ovatkin jo selvästi parantuneet. Vielä kun saisi Main ymmärtämään paimensauvan (edellä mainittu keppi-pullo-yhdistelmä) olevan pelkkä käden jatke ja ohjausväline ennen noin kolmen viikon päässä olevaa seuraavaa paimennusleiriä. Taas saa naapurusto ihmetellä outoa toimintaa.