Vietimme viikko sitten Main kanssa viikonlopun maalaismaisemissa lampaita ja vuohiakin paimentaen. Tällä kertaa olimme monirotuleirillä, jolta löytyi kolme partacollieta, shetlanninlammaskoira, saksanpaimenkoira, kaksi porokoiraa, mudi ja tietysti australianpaimenkoiria edustamassa Mai. Porukka oli taas oikein mukava, joten viihtyvyys oli taattu.

Lauantai aamuna ensikertalaiset lähtivät Sinikan kanssa metsäautotielle isolla laumalla. Jo muutamia kertoja paimentaneet lähtivät puolestaan apukouluttaja Maikun kanssa ensin pyöröaitaukseen harjoittelemaan käännöksiä seitsemällä lampaalla ja sen jälkeen isompaan aitaukseen saman kokoisella laumalla suunnilleen samoja asioita. Pyöröaitausharjoituksen teimme Linda Bellin oppien mukaan. Mehän olimme Lindan opissa edellisellä paimennuskerrallamme noin kolme viikkoa aikaisemmin, joten kuviot olivat jo auenneet ainakin teoriassa. Käytäntö ei puolestaan ollut edelleenkään niin helppoa. Mailla oli tällä kerralla lampaat oikein hyvässä muistissa. Pyöröaitaukseen mennessämme Mai tarkkaili alusta alkaen tarkasti lampaita eikä se haahuillut omiaan. Pääsimme siis paremmin harjoittelemaan itse asiaa eli "kuljetuskäännöksiä". Koira siis lähetetään aina lauman päiden puolelle ja annetaan koiran tuoda lampaat ohjaajan luokse minkä jälkeen vaihdetaan koiran kanssa puolta ja tehdään sama uudelleen niin, että aina vaihdetaan joka kerralla puolta. Nyt toimitusta helpotti myös se, että Mai ymmärsi sauvan olevan käden jatke.

Pyöröhäkkiharjoitukset menivät myös Maikun mielestä Mailla hyvin. Isommassa aitauksessa toimitus oli selvästi vaikeampaa. Minulla on paimenkoiran ohjaaminen vielä pahasti hakusessa, ja hommaa hankaloitti vielä koiran ja lampaiden laaja ja nopeahko liikkuminen. Tulipahan huomattua, että pitäisi koiran osata vielä kulkea hyvin hitaasti käskystä nopeiden pysähtymisten lisäksi. Teimme harjoitukset isommassa aitauksessa kahteen kertaan niin, että harjoituskertojen väliin jäi ruokatauko. Harjotusten loputtua olikin jo ilta ja iltapesun, jutustelun ja nukkumaanmenon aika.

 

Siinä mielessä olin paimennuksiin tyytyväinen, että Mai oli nyt syttynyt eikä lampaille sitä tarvinnut enää houkutella. Hankaluudeksi tuli nyt vain se, että pienessä laumassa lampaat reagoivat hyvin herkästi koiran liikkeisiin ja siten myös nopean liikehdinnän aiheuttamiin virheisiin. Tämä saa myös herkästi koiran innostumaan jahtaamisesta, mikä ei ole paimennuksen tarkoitus. Tämä ilmiö alkoi valitettavasti tulla myös Mailla esille, se kun on tähän asti paimentanut suhteellisen rauhallisesti. Ajattelinkin, että ison lauman paimentaminen rauhoittaisi Maita eikä vauhtia tarvitsisi poistaa pelkästään räminäpurkilla tai sauvaa paukuttamalla. Ison lauman etuna on varsinkin se, että lauma ei reagoi niin herkästi aloittelevan koiran virheisiin ja koira joutuu pakostakin rauhoittamaan toimintaansa, koska isompi lauma varsinkin metsäolosuhteissa liikkuu hitaammin.

Esitinkin toiveeni ison lauman paimennuksesta Sinikalle, joka oli suunnitellut ainoastaan häkkiharjoituksia sunnuntaille. Sinikka ehdotti kuitenkin minulle, että voisin lähteä ison lauman kanssa yksinäni metsään ja ottaa apukoiriksi bordercollie Weedyn ja 1 vuotiaan koolie Muffyn. Sunnuntaina sitten Sinikka otti laumasta viisi uuhta häkkiharjoituksiin ja minä lähdin lopun porukan (yht. noin 40 lammasta ja vuohta) kanssa metsään. Metsäautotielle oikaisin metsän läpi, jossa liikuimme hyvin rauhakseltaan niin, että lampaat ja vuohet saivat syödä heti alkuun, koska ne olivat nälkäisiä yön jäljiltä. Metsä osuuden aikana jouduin käskemään paljon Weedyä Main avuksi keräämistilanteissa kun vaihdoimme suuntaa taukojen jälkeen. Mai ottikin mallia Weedyn toimista ihan kiitettävästi ja kokosi eläimiä perääni kulkemaan. Metsäautotiellä Mai joutui olemaan yksin lauman takana. Weedy oli lähes koko ajan Muffyn kanssa edessä laumaa jarruttamassa. Tämä johtunee siitä, että Weedy joutuu koirien koulutustilanteissa usein olemaan jarrutustehtävissä ja nuori apuri otti vanhemmastaan oppia.

Olin erittäin ylpeä Maista kun se hoiti hienosti hommansa ison lauman takana. Varsinkin vuohet kiipeilivät metsäautotien viereisten nuorten puiden lehtiä syömään vähän väliä, joten Mailla riitti kiitettävästi hommaa lauman koossa pitämiseksi. Se hoitti perän pidon rauhallisesti paitsi, kun lauman mukana olevista pässeistä toinen kerran haastoi sitä. Silloin Mai otti äänen käyttöönsä ja saikin pässin nöyrtymään. Nämä pässit kun kuulemma mielellään haastavat uusia koiria. Tässä innostuneena Mai pullisteli takana vähän aikaa, mutta rauhoittui sitä vähän toppuuteltuani.

Metsäseikkailumme kesti noin tunnin. Puolessa välissä pidimme noin 10 minuutin tauon tien kääntöpaikalla, jollon lampaat ja vuohet saivat syödä aivan rauhassa. Mai oli vähän huolissaan syömään hajaantuvasta laumasta, mutta antoi niiden olla kuitenkin rauhassa. Täytyyhän koiran oppia myös rauhoittumaan kun jatkuvalle työskentelylle ei ole tarvetta. Paluumatkan lopussa Mai alkoi väsymään. Se kun ei oikein saanut apua apukoiristakaan. Weedyä sai nimittäin käskyttää aika tavalla metsäautotiellä, vaikkakin suunnan muutoksissa se osallistui hakemiseen hyvin. Tien loppupuolella Mai oli sitä mieltä, että sen hommat loppuivat ja se meinasi livistää takaa pois metsän kautta kiertäen eteen. Palautin sen kuitenkin takaisin menemällä itse taakse, pyytämällä Main sinne ja jättämällä sen sinne käskyllä. Näin se jäi kiltisti jatkamaan hommia. Eihän koira saa päättää, milloin työt loppuvat, vaan minä olen se joka siitä asiasta päättää. Lähellä aitausta, jonne lampaat veimme, Mai lähti kuitenkin luvatta lampeen uimaan. No, annettakoon se tällä kertaa anteeksi. Se kun on vielä niin alkutaipaleella paimennuksessa ja retkemme oli sille varmasti todella rasittava.

Videossa on pätkä paimennustamme metsäautotiellä paluumatkalla. Kuvaaminen oli aika hankalaa kun piti vahtia laumaa ja koiria sekä peruuttaa samanaikaisesti.

Sunnuntain viimeinen harjoitus oli suuremmassa aitauksessa. Mai oli siinä vaiheessa todella väsynyt, joten se ei mennyt aivan ihanteellisesti. Se olisi vähän taas juoksuttanut lampaita, mutta siihen ei annettu mahdollisuutta, joten se päätti, että hoitakaa itse hommanne. Lopuksi Sinikka kulki Main kanssa koiran ollessa remmissä. Kun Mai keskittyi rauhallisesti laumaan ja keskittyi ohjaukseeni, lopetimme harjoituksen ja Mai pääsi porokoirapennun kanssa leikittyään lepäämään ja kotimatkalle.

OLI TAAS AIVAN IHANA VIIKONLOPPU   ,