Agility kisojen jälkeen meillä oli Korrien tokokussin toinen kerta oman kerhomme agilityhallilla. Mai luuli tietysti ensiksi tulevansa agilitya harrastamaan, mutta koska sitä oli jo tehty tänään ja esteet olivat kentän sivulla, se hyväksyi yllätyksekseni nopeasti tokoajatuksen. Edellisellä kerralla meillä oli teemoina ruutu ja kaukokäskyt. Nyt teemoinamme oli seuraaminen ja tarkkuusetsintä.

Seuraamisessa Mai edisti jkv., mutta saimme tähän lääkkeen Pekalta. Nyt harjoittelemme ensiksi makupalapalkkauksen selän takaa, ja sitten aloitamme taas seuraamisharjoitukset. Vaikka Pekka Korri onkin ns. guru näissä hommissa, niin on ollut silti tosi helppoa paljastaa hänelle heikkoudet. Hän ei katso ollenkaan "pahalla silmällä", vaan huomioi epäkohdat ja antaa niihin mielestäni todella hyviä parannusehdotuksia niin, että ei tunne itseään ihan surkimukseksi. Hän myös vastailee hyvin mielellään mieltä askarruttaviin ongelmiin. Näistä treeneistä tulee näemmä joka kerta hyvälle mielelle, ja toko/tottis-into kasvaa joka kerralla.

Tarkkuusetsintää en ollut tehnyt vielä Main kanssa, vaikkakin tunnarikapulat ovat odottamassa parvekkeella. Aluksi Pekka painotti sitä, että koiralla pitäisi olla tämän liikkeen aikana sellainen olo, että työn saa tehdä kaikessa rauhassa, vaikka muut liikkeet pitäisikin tehdä mahdollisimman nopeasti. Monet koirat alkavat kuulemma hätäilemään kokeissa, jos oikea kapula ei satu nopeasti kohdalle. Tällöin ne saattavat haistella paria ensimmäistä, mutta jos ne eivät ole oikeita, ne ottavat satunnaisesti jonkun muun. Ja ensimmäinen koira tekikin juuri näin. Sille tehtiin ensin kilpailun omainen liike, missä se haisteli paria ensimmäistä, mutta todettuaan ne vääriksi, otti jonkun vain. Ohjaaja ilmaisi koiraa kohden kävellen kapulan olevan väärä, minkä jälkeen koira haki äkkiä toisen, mikä oli myös väärä. Tällä koiralla oli siis sellainen olo, että liikkeessä on kiire.

Main tavoin kaikki muut koirat harjoittelivat tätä liikettä ensimmäistä kertaa. Otin kapulan Pekan ämpristä Main istuessa sivullani, pidin kapulaa kädessäni, käännyin ympäri, annoin kapulan Pekalle, joka vei kapulan hiekkaan piiloon noin 10 metrin päähän Main katsellessa, käännyin ympäri ja lähetin koiran etsimään. Mai meni aluksi suunnilleen kohdilleen, mutta liikkui sen verran nopeasti, että päätyi sivuun alueesta. Mai ei oikein tiennyt, mistä on kyse, joten se etsi iloisesti ympäriinsä. Se etsi häntä iloisesti pystyssä lainehtien alueen reunoilta asti, esteiden takaa, ja kävi kysäisemässä minulta välillä, että vieläkö jatketaan. Lopulta kapula löytyi Pekan avustuksella, Mai toi minulle kapulan ja sai palkkansa suuren ilon saattelemana. Toinen kerta aloitettiin samoin kuin ensimmäinen. Etsintäkin sujui samaan tapaan, kun blondi ei hoksannut vielä, että kapula ei voi liikkua hiekan alla. Välillä se kysäisi taas minulta, että jatketaanko, ja välillä se kävi kysäisemässä Pekalta apuja. Olihan Pekalla ämpärissään monta samanlaista kapulaa. No, kapula löytyi taas Pekan antaessa apuja lähimaastoon. Kolmannella kerralla minä vein kapulan, mutta löytyminen ei tapahtunut helposti taaskaan, koska piilotin kapulan erehdyksessä  liian hyvin. Onneksi blondillani riitti vielä intoa etsimiseen. Pelkäsin välillä, että se rupeaa leikkimään agilityesteillä, mutta ei. Se kävi välillä putkissa, mutta vain tutkiakseen niiden sisältä, ja A-esteelle menonkin se peruutti, koska ymmärsi piilon olevan todennäköisemmin sen alla. Aika paljon apuja täytyi antaa, mutta kapula löytyi kuitenkin lopulta.

Pekka kehui pitkin matkaa Main rentoa etsimistyyliä. Mai liikkui aika paljon, mutta sillä oli koko ajan rento etsiminen päällä. Se ei tiennyt vielä, mistä on kyse. Arvelen, että kotona tehdyillä leluetsinnöillä on vaikutuksensa. Mutta etsimistyyli oli hyvä, kunhan se vielä keksii mikä on homman nimi. Seuraava koira löysi kapulat nopeasti, mutta Pekka sanoi Main tyylin olleen kuitenkin parempi. Tämä liike oli minustakin todella mukava, ja onneksi parvekkeella on 50 kapulaa odottamassa sitä, että osaa niistä piilotellaan lumipenkkaan.

Nyt on kyllä todella hyvä mieli. Meillä meni tänään todella hyvin . Saatiin se viimeinen nousu nolla agilitysta Main kanssa, saatiin hyvät neuvot seuraamista ja noutoa ajatellen, Mai otti odottelut rauhallisesti hallilla, Main kaukot alkaa sujua ruokakupilla niin kuin pitää, ja lenkki kaikkien kanssa oli aivan mahtava.