Päivitykset on taas jääneet tekemättä ajallaan, mutta tässä osa-alueen tapaamiset päivitys.

6.2. Vieraiksemme tulivat ystäväni Minna avopuolisonsa Jarmon sekä osaomistuskoiransa Millan kanssa. Milla on vajaan viiden kuukauden ikäinen bordercollien ja labradorinnoutajan sekoitus, vaikkakaan labbis ei tule oikein esille. Milla pääsi uuteen kotiinsa Minnan vanhempien luokse noin kuukautta ennen tapaamistamme. No, kyseisenä lauantaina teimme pitkän lenkin niin, että Pinja, Mai ja Milla saivat leikkiä keskenään vapaana. Painia, juoksua ja puremista riitti. Tovin leikinnän jälkeen naskalihampaisella pikkuystävällämme meni jälkimmäisen suhteen vähän liiallisuuksiin niin, että kokeneempien piti vähän opettaa nuorempaansa, ja kuuliainen lapsi  otti opikseen. Loppulenkki sujuikin rauhallisempien leikkien merkeissä. Voi, että oli kiva nähdä tätä pentua, jota olin käynyt katsastamassa jo ennen nykyisiä omistajia. On todella hyvä, että koira pääsi kotiin, jossa sen tarpeita ymmärretään entistä paremmin.

Seuraavana päivänä eli sunnuntaina 7.3. meidän luonamme oli Main sukukokous, jossa olivat mukana (vasemmalta oikealle):

Pinja- ja Mai-emäntien lisäksi Roosa-sisko (Main vieressä taaempana), Elsa-äti, Ruu-täti, Vitra (kaukaisemmin sukua isän kautta), Unelma-mummo sekä Aleksi-puoliserkku.

Aloitimme meiltä, minkä jälkeen teimme pitkän lenkin Silvolan tekoaltaan ympäristössä. Siellä kun on niin hyvä lenkkeillä kun koirat voi pitää vapaana, vaikka kyseessä on oikeastaan autotie metsän ja peltojen keskellä. Koirat ja ihmiset viihtyivät hyvin, leikkiä ja juttua riitti. Oli kiva tavata pitkästä aikaa kasvotusten vanhoja ja vähän uudempiakin tuttavuuksia. Akselia en ollut tavannut aiemmin, mutta omistaja Sariannen kyllä ohimennen Nummelan agilitykisoissa kesällä. Vitrankin olin nähnyt vain kerran sen ollessa vielä pieni pentunen syksyllä. Muidenkin ihmisten sekä koirien tapaamisista oli ehtinyt jo kulua aikaa, joten olihan se jo aikakin nähdä. Kiitos vielä Maridalle, Pirjolle, Helenalle, Miimille ja Sariannelle mukavasta ajasta.

Ruulla ja Unelmalla huulet rullalla.

Porukan ainoa poika, joka sai Pinjan sydämen läpättämään.

Hurja taisto kepistä. Voiton vei lopulta sisukas Elsa-äippä.

 

Viime lauantaina meillä kävi taas karvaisia kyläilijöitä. Lauantaina aamupäivästä tyttöjen kanss kävi lenkkeilemässä taasen Milla Minnan ja Jarmon kanssa. Ilma oli aivan kamala. Pakkasta oli yli 20 ja kamala viima, mikä ainakin uutisten mukaan vastasi yli 30 asteen pakkasta. Metsässä onneksi tuuli vähän vähemmän niin, että kaverukset saivat leikkiä vähän keskenään. Naamojen jäädyttyä jatkoimme tutustelua sisätiloissa. Myös Jedi sai tutustua Millaan. Sen kanssa kun pitää ottaa vähän varovaisemmin riehakkaiden naskalihampaiden kanssa.

Pinja, Mai ja Milla sohvalla.

Joku on honkkeli-iässä ; )

Myöhään illalla meille saapui vielä yökylään tokokisoista ja rankasta matkasta väsyneet Anne ja auspai Jato. Jato oli kasvanut ja miehistynyt, ja Anne oli väsymyksestä huolimatta tuttu iloinen itsensä. Jedi ja Poju olivat makuuhuoneessa yön ajan kuten myös Pinja villittyään nuoren "miehen" ihan sekopäiseksi. Näkipähän Annekin rauhallisen koiransa uuden puolen. Pinjan liehitellessä Jatoa Mai ihmetteli miten tämä karvainen peli toimii. Se hypähtää, pyörähtää ja säpisee kun sitä tökkää nenällä tai läppää tassulla, kerrassaan hassu otus. Hauskuus loppu kuitenkin siihen kun Jato totesi, että asunnossa on liikuskellut kaamea petoeläin ainakin hajuista päätellen. Taisi Poju-kissan hajut olla liikaa hektisen päivän päätteeksi. No, Mai otti ilon irti sitten Annesta lämpöisessä sylissä maaten pitkin pituuttaan ja lelujaan esitellen. Yö meni rauhaisasti ja aamulla oli kiire Annella ja Jatolla koulutukseen sekä minulla ja Mailla agilitykisoihin, joista infoa vähän myöhemmin. Ihme ja kumma, Jedi heilutti komealle Jatolle oikein häntää kun ne näkivät ulkona.