Aamulla aikaisin menin hallillemme vastaanottamaan kouluttajaamme Teemu Linnaa. Onneksi Teemu pääsi tulemaan, vaikka puoliso joutui perumaan. Itse peruin oman osallistumiseni monen muun tavoin, koska koulutettavien määrä piti viime tingassa puolittaa. Menin siis kuitenkin rakentamaan rataa ensimmäisen ryhmän kanssa ja jäin katsomaan heidän treenejään. Siinä sitten hulahtikin hyvässä opissa pari tuntia. Linnoilla on ollut koulutuksissaan teemana keskittyminen ja se onkin erittäin tärkeää myös treeneissä. Tällä kertaa keskittymistä testattiin niin, että ohjaajat menivät radan aluksi ilman koiraa, ja jos esitys ei vaikuttanut todelliselta, radalta todennäköisesti tulossa hylätty tai rata unohtui ohjaajalta, ohjaaja joutui jonon jatkoksi ohjatakseen haamukoiraa taas uudelleen. Tätä siis niin pitkään, että keskittyminen oli kohdallaan, ja ohjaus näytti siltä, että koira voisi olla mukana. Rata oli erittäin mielenkiintoinen. Se oli yhdistelmä neljän eri tuomarin radoista. Harmi, että itse jouduin perumaan, mutta sain mielestäni imettyä paljon tietoa ihan kuuntelijanakiin.

Toisen ryhmän saavuttua lähdin kotiin lämmittelemään suihkun alle ja syömään vähän aamiaista. Yhdeksi menin sitten takaisin hallille viemään vähän evästä kouluttajallemme väliajalle. Aikataulu oli hieman viivästynyt toisen ryhmän aikana, mutta sain onneksi vähän itsekin harjoiteltua mehukkaimpia kohtia radasta Main kanssa. Saimme tehtyä hallin toisella puolella vielä hyppyjumppaa ja kontaktiharjoituksia.

Estejumpan jälkeen teimmekin sitten rentouttavan lenkin koko porukalla auringon säteiden hyväilyssä. Auringon vielä paistaessa lähdimme sitten vielä Hyvinkäälle Järvenpään agilityurheilijoiden järjestämiin agilitykilpailuihin. Tuomarina meillä oli Johanna Wüthrich, jolla näyttää olevan melkoisen tiukat ihanneajat. Ensimmäisenä maxi 2 -luokkalaisilla oli hyppyrata. Nyt yritin sitten keskittyä parhaani mukaan rataan, ja se tuottikin tulosta. Teimme nollaradan . Rata oli kaikin puolin hyvä: minä olin rauhallinen ja koira teki työtä siististi. Suoritusaikamme oli nopein, joten voitto tuli. Mai hankki emännälle ystävällisesti muumimukin, jonka emäntä oli suunnitellut seuraavaksi ostavansa, ja sai se itselleenkin kivoja juttuja.

Tuloksia voi katsoa täältä.

Toinen rata oli agilityrata. Tänne asti aamuseitsemältä alkanut keskittyminen ei enää riittänyt. Mai teki väärän radan kolmannen esteen jälkeen menemällä kepeille kun meillä piti olla ihan toinen suunta. En ollut ajatellutkaan, että kepit olisivat uhka. Ehkä olisi kuitenkin kannattanut varsinkin kun harjoittelimme viime viikolla keppien hakemista vaikeissa paikoissa. No, hylätty tuli, mutta rata oli vielä tekemättä. Periaatteessa paketti hajosi hylättyyn, mutta kontaktit tehtiin hienosti. Olen ottanut oikeastaan kaikista virheistämme viime aikoina opiksi, esim. Kirkkonummelle toinen rima tippui siksi, että olin hyppyjen edessä vastaanottamassa kun minun olisi pitänyt olla sivussa, ja toinen rima johtui siitä, että Mai kiihdyttäessään menee matalaksi, jolloin se hyppää etupäällään ja takapää ei pääse mukaan niin kuin pitäisi. Toivottavasti tästäkin opin jotain. Tarkoitas siis sellaista oppimista, että se kanssa jää mieleen ja tietoa hyödynnetään.

Kiva päivä oli. Harmi, että työmaa kutsuu taas huomenna.