Viikko sitten sunnuntaina meillä oli Main kanssa Korrien kurssin kolmas kerta. Aiheena meillä oli luoksetulo ja vapaavalintainen liike.

Aloitimme luoksetulolla. Tokon avointaluokkaa ajatellen meidän täytyy opetella seisomaan pysähtyminen kesken luoksetulon. Toisaalta taas haluan vaalia suoraa luoksetuloa BH-koetta ja tulevia PK-kokeita varten. Olin harjoitellut vain yhtenä iltana pysäytystä kesken luoksetuloa. Päätin, että käytän alkukutsuna toista käskyä ja vasta pysähtymisen jälkeen sanoa käskyn, joka tarkoittaa lopullista luoksetuloa. Näin tein siis nytkin. Kutsuin Main tänne-käskyllä ja annoin pysäytyskäskyn. Pysähtymisestä palkkasin pienellä ja pehmeällä leopardi-käsilaukulla, jonka sisälle oli piilotettu namia. Tämä toimi ensimmäisellä harjoituskerrallamme, mutta nyt en saanut heitettyä pehmolelu-käsilaukkua tarpeeksi pitkälle, joten se ei ehken olekaan oikein hyvä tähän tarkoitukseen. Lelun pitäisi kuulemma lentää koiran taakse. Teimme myös kaksi kertaa suoraan eteeni juoksun, jossa käskynä minulla on hiit. Nämä tehtiin niin, että heti selkäni takana oli yleisö, mutta ei se onneksi Maihin vaikuta. Lopuksi sain Pekalta neuvoja pysäytyksen harjoitteluun: tänne-käskyllä pitää tehdä myös läpijuoksuja ennakoinnin vähentämiseksi sekä nauvoja palkkauksesta (takapalkka tai lelun heitto koiran yli). Pekka kertoi myös joidenkin ylläpitävän vauhtia käyttämällä pysähtymiskäskyä vain silloin kuin koira liikkuu tarpeeksi nopeasti. Tällöin koirat siis odottavat pysäytyksiä.

Viikolla ehdin/jaksoin yhtenä iltana harjoitella luoksetuloa. Ja sainkin huomata, että Mai tarjosi tänne-käskyllä pian liikkeelle lähdettyään pysähtymistä. Ennakointi on jo alkanut. Annoinkin "pysähtymisluvan" vasta toisella yrityksellä kun lähtö oli hyvä. Tämän jälkeen kokeilin takapalkkaa. Pari kertaa tein niin, että pysäytin Main noin puoleen väliin luoksetuloa, ja vapautin sen hyvin nopeasti sen pysähdyttyä. Koiran pitäisi Pekan mukaan tehdä tässä oikeastaan U, jolloin vapautus voi tulla välillä jopa hieman ennen liikkeen täydellistä pysähtymistä. Se kuulemma parantaa pysähtymisen vauhtia. Takapalkka toimi meillä hyvin. Pysäytysharjoitusten jälkeen tein luoksetulon niin, että takapalkka oli taas paikallaan ja minulla oli toinen lelu. Ensimmäinen läpijuoksu oil vähän hidas Main ennakoidessa, mutta toisella kerralla vauhti oli parempi, koska se tiesi, että kummassakin päässä oli leikkipaikka. Kaikilla kerroilla käytin tänne-käskyä. Hiit-käskyllä olemme harjoitelleet paljon nopeaa luoksetuloa, ja sen haluan pitääkin aina läpijuoksuna, jotta Mai voi olla aina varma, että tämän käskyn kuultuaan se saa juosta suoraan eteeni täysillä.

Vapaavalintaiseksi liikkeeksi valitsin noudon, koska se täytyy saada eteenpäin mm. keväällä alkavia hakutreenejä varten.  Lisäksi haluan, että tästä liikkeestä tulisi yksi Main suosikki, jolla voisin palkata sitä muista liikkeistä. Nykyäänhän Mai taas ottaa kapulan suuhunsa, mutta selvästikään ei juuri välitä siitä. Ja kenen vikahan se mahtaa olla . Noudon loppuvaihe on ollut Maille epäselvä, joten suoraan tuonnin vaatiminen on pilannut tätä liikettä. Nyt sain sitten neuvoja tilanteen parantamiseksi Pekalta. Ulkona teen nyt vauhtinoutoja. Heitän kapulan ja Main tuodessa sitä luokseni ja katkaisen liikeen vapaa-luvalla ja haastan repimään. Pikkuinen yrittää vaan joka kerta tuoda kapulan mahd. lähelle ennen kuin uskaltaa viskata kapulan ketoon. Toistoja vaan, niin kyllä se siitä. Mutta siis pari kertaa kurssilla ja muutama kerta iltatreeneissä, ja kapula on jo erittäin mieluisa. Pekka vain huomautti minulle koulutuksessaan, että en saa poimia vaivihkaa kesken leikkiä kapulaa maasta taskuuni, koska muuten koira voi luulla, että sitä huijataan vaihtokaupassa. Tällöin kapulasta voi tulla arvokkaampi eikä sitä halutakaan tuoda ohjaajalle.

Kotioloja varten saimme vielä ohjeet pitoharjoituksia varten. Pekka harmitteli, kun oma koira ei ollut mukana, että voisi näyttää pitoharjoitusta. Mutta eihän se mitään haitannut, koska Mai ei välitä vaikka vieras ihminen tunkisi sen suuhun väkisin jotain. Ja eihän se välittänyt. Pekka laittoi tunnarikapulan Main suuhun niin, että suu avataan ja suljetaan ihmisen toimesta. Pitämisen ajan Pekka piti Main suuta kiinni ja irrotti otteen saamalla pyytäen irroitusta. Ja siitähän tuli namia. Pekka teki saman muutamaan kertaan ja näillä neuvoilla olen jatkanut lähes päivittäin kotona. Mai ei oikein tykkää suun avaamisesta. Se pitää suutaan tiukasti kiinni. Sen saa kyllä avattua, mutta sormet kannattaa olla hammaslinjojen ulkopuolella, koska suu menee kiinni kuin hiirenlokku sulkien kaiken hampaiden väliin jääneen materiaalin tiukasti sinne. Mutta hyvin pysyy siis tunnarikapula suussa. Se painaa sen erittäin tiukasti hampaiden väliin eikä pyörittele eikä pureskele. Kapulaa saa ravistella, tökkiä, vetää ja olla ottavinaan, mutta Mai päästää sen vasta kun on irti-käsky kuulunut. Pari kertaa on nimittäin mennyt namit sivu suun kun on päässyt kapula lattialle tippumaan liian aikaisen irrottamisen vuoksi. Tätä on nyt sitten tarkoitus vielä eteenpäin lähes päivittäisillä harjoituksilla niin pitkälle, että ollaan lopullisessa luovutustilanteessa. Sen pitää olla täydellistä kotona, sitten ulkona ja sen jälkeen missä vaan.

Kurssilla meille jäi vielä aikaa, joten teimme paikalla makuuharjoituksen. Koirien piti mennä maahan eri aikoina kuten ylemmissä luokissa on tapana. Mai meni maahan vasta toisella käskyllä. Paikalla makuun ajaksi hipsimme esteiden taakse hallin toiselle puoliskolle. Minua niin nauratti. Se oli jotenkin hullunkurista touhua, mutta ehkä koira ei kuullut tai sitten ymmärsi olla välittämättä. Pekka oli vaikeuttanut harjoitusta vielä kulkemalla koirien väleissä. Tällaista harjoitusta emme olleet vielä koskaan tehneet, mutta ei kuulemma haitannut. Pekka sanoi, että Mai oli pötkötellyt siellä hyvin rauhallisena. Mai oli kyllä takaisintullessani lonkallaan makaamassa. Pekka neuvoikin, että voisin opettaa sen menemään suoraan lonkalleen, jolloin makuuasennossa ei tulisi asennon vaihtoa kesken liikkeen. Sivulle Mai nousi ensimmäisestä käskystä. Lopuksi otimme vielä istumisharjoituksen. Se oli meille ensimmäinen kerta ja teimme sen helpotettuna kuten naapurimme. Hyvin meni.

Torstain agilitytreeneissä tein yhden paikalla makuun. Aika ei ollut kuin enintään 3 min, mutta häiriö oli valtaisa. Vieressä Fuuga-tolleri teki rataa ja radan reunalla Mai on yleensä kaikkea muuta kuin rauhallinen. Olen tiennyt Main rauhallisuuden paikallamakuussa, mutta tämä rauhallisuus agilityradan vieressä yllätti minutkin. Näitä harjoituksia ei voi vaan kokeilla usein, koska haluan pelata varman päälle.