Olin ilmoittanut Main vielä Kirkkonummen kisoihin tälle päivälle. Ilmoitin Main vain agilityradoille, koska sillä on jo hyppyradalta nolla eikä toista enää kelpuuteta. Menimme paikalle hyvissä ajoin ja lähdimme lenkille Tiinan ja sammarityttö Samon kanssa. Lenkillä Samo oli normaalia kiinnostuneempi Main takapäästä, minkä seurauksena hanurin ulkonäkö vähän herätti epäilyksiäni. Autolla asia piti tarkastaa, ja niinhän se oli, juoksu alkoi juuri ennen kisoja. Olin aamulla vielä tarkastanut tilannetta, mutta silloin ei näkynyt vielä mitään viitteitä. Olin nimittäin esittänyt toiveeni juoksun alkamiselle ensi viikolle, ja kilttinä neitinä Mai on yrittänyt ajoittaa juoksunsa vähän emännänkin toiveiden mukaan. Meiltä jäi nyt sitten kisat väliin, mutta saimpahan todistettua paikanpäällä, että juoksu on. Jäin vähäksi aikaa kuitenkin katselemaan muiden suorituksia, minkä jälkeen alkoi seikkailumatka lumipyryssä kotiin. Seikkailu siksi, että se muistutti lähinnä painajaista, missä ei pääse koskaan sinne minne haluaisi. Kyltit olivat lumenpeitossa ja lumikasat hankaloittivat kääntymistä takaisinpäin suht' vilkkaalla tiellä.

Viimeaikoina puuhastelumme on painottunut aika tavalla agilityyn. Mai on nyt viimeiset kolme kuukautta treenannut kaksi kertaa viikossa kun se on paikannut Jediäkin. Lisäksi Mailla on ollut aika paljon kisojakin. Agilityn tiimoilta oikeastaan toivoinkin juoksun alkamista, jotta saadaan vähän taukoa siihen. Harjoittelu on ollut erittäin kivaa, mutta tauot tekevät hyvää. Kesäkaudella Mai saa taas treenata kahdesti viikossa kun normaalitreenivuoron lisäksi meillä on kakkosvuoro.

Tottelevaisuuspuolella olemme keskittyneet pikkuharjoituksiin seuraamisessa ja pitämisessä. Perusasentoa harjoittelemme erityisesti ennen ruokailua, ja sen lisäksi teemme perusasentoharjoituksia ja seuraamista niin, että enintään yksi askel suuntautuu johonkin suuntaan. Palkkana on kainalossa oleva patukka, tänään kainaloon laitoin siankorvan, mikä piti olla palkka kisoista. Nyt se tuli seuraamisesta. Mai oli vähän yllättynyt kun yhtäkkiä nenän eteen tipahti siankorva, vaikka olihan se tietysti sen jo haistanut, mutta eipä tainnut tietää sijaintia. Viikolla tein Maille myös neljä tunnariharjoitusta ulkona. Nyt tunnarikapulat löytyivät nopeammin kuin Korrin kurssilla, mutta ehkä etsiminen oli hitusen hätäistä.

Jedi puolestaan kävi viime maanantaina vetoharjoituksissa. Tällä kertaa Jedi sai vetää aluksi tyhjää kärriä, jotta tottuisi kolinaan. Jedi ei välittänyt tuon taivaallista kolinoista vaan kulki reippaasti eteenpäin välillä vähän vieressä kulkevaa tuntematonta miestä vilkuillen. Lopuksi Jedi sai vetää vielä painoa. Lapset olivat lähteneet, joten Jedi sai vetää aikuista naista, mutta sai siihen kyllä apuja avustajiltamme. Oli oikein mukavaa. Jedi, kohta 10 v, käyttäytyi taas kuin pikku pentu. En tiedä odottiko se vetoja niin kovasti vai saiko nuori katalaneitonen Efi pojan pään pyörälle vai oliko molemmat vaikuttamassa vallattomaan pompintaan ja rillutteluun. Piti hypellä ihan niin, että satutti jalkansakin, mutta onneksi ei pahasti. Jalan varominen loppui nopeasti.