Puolitoista viikkoa sitten sunnuntaina kävin Jedin kanssa työkaverini luona kokeilemassa aisojen välissä oloa ensimmäistä kertaa. Päivillä on kaksi tanskandogia, joten aisat olivat pitkät, mutta eihän se haitannut mitään. Istutin Jedin sivulleni HVK:n vetovastaavan ohjeiden mukaisesti. Tämän jälkeen aisat nostettiin koiran yli, ja Jedi istui koko remmien valjaisiin kiinnityksen ajan aivan tyynenä. Siinä kesti vielä aika kauan kun piti ihmetellä, miten tiukalla ne kuuluu olla, ja yksi remmi piti hakea vielä sisältä. Remmien kiinnityksen jälkeen sitten vaan menoksi tyhjää ahkiota perässä vetäen. Shea neuvoi, että aluksi ei painoa kannata olla. Tärkeintä on, että koira ei yritä mennä poikittain aisojen välissä. Lisäksi koiralle on hyvä opettaa, että pysähtyessä istutaan. Tämä ihan sen takia, että koira pysyy tällöin paremmin paikallaan kun ajatellaan tulevia matkustajia.

Jedi oli aivan tohkeissaan. Makupalojen avulla se oppi nopeasti, että pysähtyessä täytyy istua. Jedi ei säikkynyt yhtään aisoja eikä se yrittänyt mennä poikittain aisojen välissä kertaakaan. Vaikka pitkien aisojen kanssa lumen tukkimalla tiellä kääntyminen oli hankalaa, Jedi ei yrittänyt kääntyä enempää kuin aisat antoivat myöden. Välillä se meinasi, että voitais mennä vaikka vähän kovempaakin. Herra näytti selvästi olevansa ylpeä itsestään.

Vetotuokio ei kestänyt kovin kauan, koska ulkona oli silloin paukkuva pakkanen, mutta riittävästi kuitenkin, että näki koiran soveltuvan hommaan hyvin. Työn jälkeen oli vuorossa huvi eli kahvia emännälle ja huomiota koiralle. Tanskandogit oli suljettu makuuhuoneeseen tuhisemaan ja ovea jytyyttämään, jotta konflikteilta vältyttäisiin. Jedi otti sitten ilon irti vierailusta. Se ei käyttäytynyt olleenkaan niin kuin kohta 10 vuotiaan koiran tulisi, vaan niin kuin pahainenkin pentu. Se pöyhi Oonan, Päivin lapsen vauvanukkea ja nuken tyynyä sekä koirien kalapehmolelua ja heitteli palloa. Lisäksi se kerjäsi Päiviltä, kirputti Päivin korvaa ja vaati lisää toimintaa yrittämällä astua Päiviä. Taisi se välillä jotain mölytäkin. Olen todennut kyllä jo aikaisemmin, että sen viimeiset palikat katosivat matkalle. Joku sanoi kerran, että viisivuotiaana koiralle tulee viimeiset palikat, mutta Jempan palikat ovat siis jääneet matkalle tai sitten ne ei vaan sovi yhteen. Heppu oli siis todella polleana vetotouhuistaan. Sillä on muutenkin sellainen tapa, että pädettyään jossain asiassa, se yrittää pomotella itselleen lisää aktiviteettia ja huomiota. Parkkipaikalta kotiin pimeässä kävellessämme Jedi oli vielä niin polleata, että tervehti kaikkia vastaan tulijoita häntä iloisesti pystyssä heiluen. Siihen aikaan Jediä taas jänskätti ulkona pimeässä, mutta ei sinä iltana.

Viime sunnuntaina olimme Vihdin Salmen ulkoilualueella HVK:n (Helsingin vetokoirien) järjestämässä talvitapahtumassa. Sinne mennessämme vetopuuhat olivat täydessä käynnissä. Ahkiot ja aisat olivat käytössä, joten otin aluksi ulkoilemaan vain Main ja Pinjan. Aika pian paikalle saavuttuamme alkoi kisat. Ensimmäisenä osuutena oli vetokisat, mutta en viitsinyt Jediä siihen ilmoittaa, koska meidän vetomme ovat vielä niin alkuvaiheissa. Ajattelin, että sen on hyvä omaksua ahkion vedot rauhalliseksi lajiksi. Toisena kilpailuosuutena oli vapaanajuoksukisat. Mai sai osallistua tähän lajiin, ja se juoksikin itsensä jaetulle ensimmäiselle sijalle. Täsmälleen saman ajan juoksi malinois. Palkinnoksi tyttö sai grillimakkaran, jonka se jakoi ystävänsä Pinjan kanssa. Niistä on muuten tullut nykyään aivan mielettömän hyvät ystävät. Nykyään ne leikkii keskenään todella paljon ja usein vielä Pinjan haastamisesta.

Kahvituokion jälkeen oli sitten Jedin vuoro siirtyä toimiin. Jälleen Jedi oli hälinästä huolimatta rauhallinen aisojen kiinnityksen ajan. Painoksi saimme tällä kertaa hienoon puiseen ahkioon 6 kg painon. Ahkiota vetäen teimme soikiota ja kahdeksikkoa parkkipaikalla välilä pysähdellen ja Jedin herkutellessa lihapullilla. Jedi kulki koko ajan häntä rennosti ylhäällä keinahdellen välittämättä ympärillä olevista muista koirista tai ihmisistä. Se ei edes ärhennellyt mustatrikille pitkäkarvaiselle collielle töissä ollessaan vaikka ne saa yleensä sen veren kiehumaan varsinkin niin lähietäisyydellä. Pojalla oli taas kivaa ja se on pääasia. Tapahtumassa tapasimme myös ranskasta tuodun katalaneiti Efin. Todella valloittava tapaus.  Lopuksi teimme vielä jäähdyttelylenkin metsässä, jossa puista lumet tippuivat niskaan. Lämpötila oli siis plussan puolella pitkästä aikaa.