Mitä enemmän tapahtuu sitä vaikeampaa niistä on raportoida. Mutta nyt parin viikon tapahtumat.

Agilitytreenit ovat taas käynnistyneet kesäkauden merkeissä. Mai otti Jedin paikan kimpparyhmässä, koska katson Jedin tarpeiden tulevan tyydytetyksi omatoimitreeneillä. Kesäkaudelle olemme varanneet myös kakkosvuoron, mutta sitä pääsemme hyödyntämään vasta ensi viikosta lähtien, koska kentällä on vielä liikaa rakennusjätettä. Tällä viikolla pidettävien talkoiden jälkeen ulkokenttä on myös käytössä, jolloin samanaikaisesti voi treenata neljällä kentällä. Jako treenien välillä on sellainen, että vakkarivuorolla (keskiviikko) tehdään rataa ja kakkosvuorolla (maanantai) ainoastaan tekniikkaa lyhyillä pätkillä. Pari viikkoa sitten teimme yhden SAGI:n sivuilta otetun maajoukkueleiriradan ja viime viikolla tekniikkaa välistävetosarjalla, johon oli yhdistetty taaksetyöntösarja. Lisäksi laadin radan, jossa mentiin vauhdilla suorilta kontakti-putki-sumaan. Tällä viikolla teemme välistäveto-välistätyöntö-sarjan toisin päin. Meillä menee muuten aivan loistavasti, mutta rimat alkaa välistävetosarjassa paukkumaan toistojen jälkeen. Nyt olemme kuitenkin saamassa hätäilyrimatiputuksiin apua kun otan meille pari yksityishyppyopetustuntia Ulla Kaukoselta. Muuten on kyllä taitava koira. Kontaktit on hyvällä mallilla ja seuraa ohjeita todella hyvin.

Patchcoat-päivät pidettiin 17.-18.4. Vihdissä. Tänä vuonna meillä oli aiheena tottis. Mia Skogsterin piti kouluttaa meitä kotikentällään, mutta tulivuoren purkaus puuttui peliin. Mia jäi Wieniin, mutta päivät pidettiin silti. Mukana oli sukulaisia ja muutama ei-sukulainenkin. Lauantaina koulutimme toinen toisiamme, mutta sunnuntaiksi sain meitä kouluttamaan Ilona Erhiön.

Lauantaina menimm koulutuskentälle kotoa käsin, koska oli niin lyhyt matka. Aluksi koirat otettiin yksi kerrallaan koulutuskentälle niin, että jokaisella oli pari asiaa mielessään. Mai tuli kentälle jo meitä edeltäneen Ruu-tädin vuorolla. Sovimme Helenan kanssa, että laitamme koiramme aina toisen suorituksen ajaksi paikallamakuuseen. Se oli kova paikka Maille, koska se ei ollut päässyt ollenkaan moikkaamaan jo tutuksi tulleita sisarustensa omistajia eikä varsinkaan rakasta kasvattajaansa. Laitoinkin Main vähän syrjemmälle, koska lisänä haasteeseen tuli Ruun lelupalkkaus. Maridan piti vahtia paikkamakuuta minun seistessä selin pidemmällä. Hain Main pois makuusta noin 10 min kuluttua kun kasvattaja ilmoitti Main olevan levoton. Oman nimen kuuleminen lisäsi varmasti haastetta, mutta siellä se pysyi kaikesta huolimatta. Hyvä Mai.

Lisää Virpin ottamia kuvai löytyy täältä.

Varsinaisiksi liikkeiksemme valitsin henkilöryhmän ja metrisen hypyn harjoittelun. Henkilöryhmässä ei mennyt mallikkaasti, mutta mehän olemmekin ottaneet aimo harppauksen seuraamisessa taaksepäin. Väljää on, jos ei ole namia, ja namin kanssa minä olen puupökkelö namikäteni kanssa. Mutta hyvä oli muistuttaa pitkästä aikaa henkilöryhmästä. Silloin BH-kurssin aikaan se oli muistissa, mutta sitä ei olla tehty pitkään, pitkään aikaan. Hyppyharjoittelussa tuli aluksi paljon kosketusta Main tehdessä agilitymaisen matalan ponkaisun.  Onneksi hyppy oli madallettavissa ja taas nostettavissa, minkä jälkeen kosketukset vähenivät. Tässä harjoituksessa tuli ainakin paljon palkkaa.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen pidimme ruokatauon. Majoittujat lähtivät majapaikkaansa syömään, ja minä ja Helena jäimme paikanpäällä olevaan mökkiin syömään. Maha täynnä lähdimme sitten vähän lenkille Ruun, Main, Jedin ja Pinjan kanssa. Pinja olisi halunnut lenkillä päästä kovasti vieressä olevaan sikalaan. Possuthan ovat Pinjasta ehdottomasti parhaita kotieläimistä, tämä on testattu jo aikaisemmin Haltialan kartanolla. Hyvin se tiesi, mikä on oikea ovi sikalaan. Sitten se olisi mielellään tutustunut myös uteliaisiin hevosiin, jotka seurailivat meitä tien vieressä olevasta aitauksesta. Jedi puolestaan luuli olevansa kylpylä lomalla ja ottikin pitkin matkaa ojakylpyjä hullutteluidensa välillä.

Iltapäivästä koulutus ei ollut niin järjestelmällistä, mutta saimmepahan paljon aikaan. Mai teki elämänsä ensimmäiset metallinoudot onnistuneesti kuten myös avoimen luokan hyppysuoritukset. Lisäksi teimme muutamia toistoja jättäville sekä ruutua kosketusalustalla. Kosketusalusta toimii. Illalla menin vielä porukoiden majapaikkaan juttelemaan ja kuulemaan luonnetestistä, ja Mai pääsi leikkimään nuorempien sukulaistensa kanssa.

Sunnuntaina meitä tuli kouluttamaan Ilona Erhiö. Koulutus oli tiukka, mutta erittäin opettavainen. Sain muita katsomalla paljon parannusoppeja meidän kontaktiin ja seuraamiseen (piti heti kokeilla itsekin). Lisäksi sain taas oppia siitä, miten pitää olla erittäin selkeä koiralle, esim. koiralle pitää olla selvää, että koulutuskentällä tehdään aina töitä tai palkataan, joutenoloa ei ole. Minä sain erityisesti oppia onnettomiin käännöksiini, mitä olenkin nyt yrittänyt harjoitella koiratta.

Illalla piti pitää vielä kotikenttätreenit ja ne meni hyvin. Oppeja hyödyntämällä voin kävellä jo käsi koiran pään takana Main pitäessä kontaktia ja palkkailla hienoista suorituksista. Lisäksi teimme leikin yhteydessä istumisia ja maahanmenoja erikseen sekä tunnaria, noutoa ja luoksetuloa. Nyt noudoissa on jo enemmän vauhtia. Tokoilu/tottistelu on nykyään niin kivaa kun meillä molemmilla on haukaa ja onnistumisia tulee herkästi. Vaikka yhtä liikettä ehkä olisi parempi tehdä kerrallaan, mutta Mai pitää selvästi enemmän vaihtelusta kuten minäkin, joten meillä tulee olemaan monipuoliset treenit.

Lumet ovat sulaneet ja hakutreenit ovat myös alkaneet. Viikko sitten maanantaina teimme ilmaisuharjoitukset kotikentällämme Sannan avustuksella. Main mielestä oli typerää tehdä lenkki minun luokseni kun hän on kerta jo löytänyt maalimiehen. Toihan se irtorullan joka kerralla, mutta jouduin kutsumaan sitä aika paljon. Loppua kohden kutsumista pystyin vähentämään, mutta ei se oikein hyvältä tuntunut. Illalla pidin vielä tuontisulkeiset huoltoasemakäynnin yhteydessä kumisella purupötköllä. Ne onnistuivat ja toistoja tehtiin paljon. Seuraavana päivänä menimme metsään ja teimme vain kaksi ilmaisua, koska metsään meno nostaa kierrokset kaakkoon. Vähäisillä toistoilla varmistin, että ilmaisut ei ehdi mennä pieleen. Mai siis yrittää oikoa vasta muutaman toiston jälkeen. Ilmaisut onnistuivat, mutta varsinkin toisella kerralla kutsumista oli liikaa.

Olen miettinyt, jos voisin hyödyntää naksuttimen loistavaa vaikutusta myös tähän. Sillä voisin merkata oikeat suorituksen ja silti olla palkkaamatta koiraa. Sain vielä vahvistusta tähän asiaan Miimiltä, joten päätin kokeilla. Viime sunnuntaina Sanna tuli taas apuun. Naksautin Maille rullan otosta ja siitä kun se tarjoaa rullaa minulle vieressäni. Toistoja teimme kahdeksan enkä kertaakaan sanonut tuo-käskyä. Naksutin on aivan loistava. Saan sillä kerrottua koiralle oikeat toimet matkan varrella palkan odottaessa maalimiehellä. Ongelmanahan on ollut liian suuri maalimiesvetoisuus. Tänään teimme vielä toiset kahdeksan harjoitusta lähimetsässämme Maaretin ollessa maalimiehenä. Nyt vauhtia tuonnissa oli huomattavasti enemmän ilman, että sanoin mitään käskyjä. Nyt se oikein tarjosi, että ota nopeasti, että päästään hakemaan eksynyt tai paremminkin eksyneen lihapullat. Olen myös itse saanut tuonnin helpottumisen myötä omat toimet nopeammiksi. Toivottavasti huomenna menee myös metsässä hyvin.

Viime lauantaina kävin Main kanssa harjoitus BH-kokeessa Helsingin Viikissä. Se oli tosi mukava tapahtuma. Siellä sai oppeja tuomarilta tulevia tapahtumia varten. Suorituksemme meni läpi, mutta eihän se mikään hyvä ollut. Tiesinkin sen sinne mennessämme, että meillä on osa-alueet vielä vaiheessa: seuraamisessa vielä keston hakua, istumisessa epävarmuutta, paljot sivulletuloharjoitukset vinouttavat luoksetuloa. Lisäksi Mai oli ihmeissään tapahtumasta kun siinä oli aika paljon hämminkiä suorituksemme aikana (pari ei pysynyt paikallamakuussa) ja ennen sitä (Main äiti-katselmus). Meillä on nyt kuitenkin kuukausi aikaa parantaa taitojamme ja niillä mennään sitten läpäisemään kuukauden päästä virallinen koe. Ruokaa ja makupaloja saatiin taas koko porukalle.

Eilen sunnuntaina taitavana oli Jedi. Olimme PetExpo-tapahtumassa Helsingin messukeskuksessa vetämässä kahden tunnin ajan lapsia kärryssä. Kiirettä ei ollut, mutta oli vedettävääkin. Me molemmat tykättiin kovasti tapahtumasta, ja ilmeisimmin lapsetkin tykkäsivät kyydeistään. Työkaverini Oona-tytärkin tirautti vähän itkuhuutoaa kun olisi halunnut istua Jedin kyydissä pidempään. Vetoalue oli nurkassa aika rauhallisessa paikassa, mutta kuului sinnekin vähän ylimääräisiä ääniä. Pari paukkua kuitenkin unohtui kun pääsi töihin. Yhden sakemannin kanssa meinasi tulla vähän kränää kun se tuli iholle vähän väärällä asenteella, mutta sekin loppui lyhyeen. Parkkinaapurit beuceron sekä suursnautseri olisivat Jedistä kuitenkin olleet tutustumisen arvoisia. Tauoilla Jedi peruutteli monesti melkein beuceronin syliin.

Messualueelle jäimme palloilemaan vielä vähän yli tunnin ajaksi kun ystäväni Riitta tuli perheensä kanssa paikalle. Nelli-vauvan ruokailun aikana kävimme ulkoilemassa, minkä jälkeen palasimme sovittuun paikkaan odottamaan. Siinä odotellessamme meitä Sipoon vedoissa meitä kuvannut Minna Tallberg pyysi Jediä mallikseen. No, heppu vaan poseeraamaan. Kuvausten jälkeen kiertelimme alueella Riitan, Nellin ja Matin kanssa. Jedi oli todella kiltti ja rauhallinen. Takaapäin hyökkäävät lapsetkaan eivät poikaa hetkauttaneet. Ikä on näemmä tehnyt tehtävänsä. Toivottavasti pääsemme ensi vuonna uudelleen.

Ja olemmehan me ulkoilleet. Viime aikoina on ollut aivan ihania ilmoja, luonto herää ja linnut laulaa. Ulkona on niin mukavaa, että ei malttaisi millään olla sisällä eikä varsinkaan töissä.