Viikko sitten eli vappuaattona oli viimeinen ilmoittautumispäivä JAU:n kisoihin. Onneksi kalenterin merkinnät unohtaneena sain muistutuksen aiheesta yhdestä sähköpostista. En kuitenkaan lähettänyt ilmoittautumistani heti vaan puuhastelin iltapuuhani ja kävin hetkeksi television äären tietokoneen vielä ollessa auki. No, niinhän siinä kävi, että viikon rasitteet ja univelat painoivat liikaa ja nukahdin tyytyväiseen uneen sohvalle. Noin klo 1.30 lauantaiaamun puolella heräsin pökerryksissä , ja eikun katsomaan ilmoittutumisen tilannetta. Se oli mennyt ohi!!! Sähköinen ilmoittautuminen menee kiinni tasan kun vuorokausi vaihtuu. Harmistuneena laitoin kuitenkin viimeisen yritykseni sähköpostitse kisajärjestäjälle. Aamulla olinkin saanut viestin, että heti ilmoittautuessani saisin vielä ilmoittautua sähköpostitse. Ja ilmohan lähti heti eteenpäin. Kisoihin oli siis pakko päästä, jotta voisin yrittää nollien keruuta Jedille. Toukokuun viikonloput kun on niin täyteen pakattuja.

Eilen illalla menin sitten ajoissa nukkumaan, jotta mahdollisuudet pirteään aamuheräämiseen olisi taattu. Tämän päiväiset kisat Järvenpäässä alkoivat siis maxi-3 -luokalla klo 8. Aamulla heräsin kellon soittoon ja aloin kahvin keittoon. Ensimmäistä aamutointani tehdessäni ihmettelin, miksi kovaääniseksi asennettu sarastusherätyskello ei toiminutkaan tänä aamuna. Samalla huomasin kellosta, että olen nukkunut 1,5 tuntia pommiin . Valoihmekello oli siis lopettanut herättämisen tunnin kuluttua aloittamisestaan, mutta onneksi sinnikäs puhelimen herätys vielä jatkoi huuteluaan kymmenen minuutin välein. Ajattelin aluksi, että en ehdi millään ensimmäiseen starttiin, mutta olihan se yritettävä. Onni tässä onnettomuudessa oli sentään se, että olin varannut aamua varten paljon aikaa, joten nyt oli aikaa pikaiselle pesulle, kisakamojen keräämiselle, koirien aamulenkille ja kaahaamiselle kisapaikalle. Aamupala sai jäädä nauttimatta (syön joskus aamuisin kun on pidemmät kisat edessä) kuten myös kadoksissa olevat hanskat saivat jäädä etsimättä.

Kisapaikalle huristellessani mietin kyllä pariin kertaan, että taitaisi olla parempi jättää kisat väliin. Unet olivat ainakin kovasti kisoja vastaan. Kaikesta huolimatta kerkesimme kunnialla kisapaikalle 20 min ennen ensimmäistä rataantutustumista eli 10 min myöhässä ilmoittautumisen viimeistä takarajaa ajatellen. Kyseessä oli siis aamun ensimmäinen kisa, joten jonossa oli muitakin ilmoittautujia ja niitä tuli vielä minun jälkeenikin. Ehdin vielä kävellä reilun lenkin Jedin kanssa ennen rataan tutustumista.

Kaikki kolme rataa olivat agilityratoja ja tuomarina oli Kari Jalonen. Radat olivat kivoja 3-luokan ratoja eli niissä oli vaikeita kohtia, mutta ne oli kuitenkin ohjattavissa. 0-ratoja tuli vähän ja hylättyjä paljon, joten oli niissä haastetta. Myös ihanneajat olivat kait aika tiukkoja.

Ensimmäisellä radalla Jedi tiputti yhden hypyn riman. Taisin tehdä epämääräisen piruetin kädet vispaten hypyn edessä, jolloin rima tippui. Toinen virhe tällä radalla tuli puomin alastulokontaktilta . Lopullinen virhesaldomme tällä radalla oli 10, minkä lisäksi yliaikaa tuli 0,06 sekuntia, joten tulos oli 10,06. Kaikilla kolmella radalla oli kaikki kontaktiesteet mukana. Ensimmäisellä radalla puomia lukuunottamatta ja kahdella seuraavalla radalla kaikilla kontaktiesteillä Jedi koski kaikille kontaktipinnoille, joten se murhe oli pois sydämeltä. Toisella radalla meille tuli hylätty tulos, koska Jedi meni puomin sijasta vieressä olevaan putkeen , vaikka yritin blokata sen pois vaihtoehdoista. Ensimmäisellä radalla samaisesta kohtaa mentiin putkeen, joten karvanaama oletti minun vain erehtyvän. Muuten rata oli hyvä, joten harmitti kovasti tuo virhe. Kolmannella radalla yritin parhaani hyvän ajan tekemiseksi. Käskytin Jediä tiukasti ja selkeästi, ja poika teki työtä käskettyä. Vain yksi kurvi meni vähän pitkäksi, mutta ei siihenkään mitään valtavaa kaarretta tullut. Valitettavasti yliaikaa tuli kuitenkin 2,56 sekuntia. Kyllä harmitti . Olin tyytyväinen rataamme, mutta minkäs teet. Ihanne aika oli tiukahko, Jedillä vielä paksu turkki ja ikääkin jo kunnitoittavasti sekä se, että pujottelu ei ole koskaan ollut Jedillä kovin nopea.

0-ratoja ei siis tullut. Lopuksi tein päätöksen, että SM-nollien keruu saa nyt jäädä. Tänään ei ollut vielä Jedin viimeiset kisat, mutta ne on lähellä. Harmituksista huolimatta päivässä oli jotain hyvääkin. Jedillä oli jälleen kivat kisat ja se oli tyytyväinen itseensä ja minä siihen . Lisäksi aamupäivä oli todella kylmä, mutta onneksi Berra-myyjä oli ottanut kaupattavaksi mukaansa hansikkaita, joten sormeni säästyivät jäätymiseltä. Onni oli myös, että sääennustuksen lupaamaa vesisadetta ei tullutkaan.

Kilpailuissa kuvatti Elixiriin vuoden 2009 missin Essi Pöystin suorituksia Punssin kanssa. Radat A ja B on siten nähtävissä Elixir-ohjelmassa 16.5.

Kotosalla jatkoimme päivää ulkoilun merkeissä. Lenkkikavereiksi saimme bordermix-Millan Minnan ja Jarmon kanssa. Teimme vajaan 3 tunnin lenkin vähän kierrellen agihallillemme ja takaisin. Hallimme ulkokentällä tein Main kanssa muutaman kerran kokoamisharjoituksen hyppysarjalla sekä hyppy-puomi-kepit-70 cm hyppy -sarjalla. Puomi oli vain kontaktimuistutuksena ja kepit ihan vaan taas harjoituksen vuoksi. Hyppysarjan tarkoitus on saada Mai kokoamaan itsensä paremmin hypyille. Tällä kertaa lisäsin harjoitukseen vielä oman liikkumiseni, mikä aiheuttaa hätäilyä ja rimojen tiputtelua. Harjoitukset menivät hyvin. Parilla kerralla piti tippuvista rimoista muistuttaa, ja sehän auttoi. Piippipallon saa vain, jos tekee tarkkaa työtä. Ihme ja kumma 70 cm hyppy keppien jälkeen oli ihan helppo. Muutoin lenkkeilysää oli mitä mainioin. Jedikin oli onnellinen kun sai pitkästä aikaa jonkun eli Millan jahtaamaan itseään. Meidän perheen tytöt kun on sitä mieltä, että ne ei hitaampaa jahtaa. Nuori Milla kohteliaana juoksi kuitenkin Jedin perässä niin, että papan itsetunto sai ansaitsemaansa hyväilyä.