Tiistaina töiden jälkeisen lenkin jälkeen pakkasin Main ja hakumetsätarvikkeet intoa puhkuen autoon ja suuntasin kohti hakumetsää. Kerrankin olin innoissani, jotta voin näyttää hakuryhmäläisillemme, miten hyvin meidän ilmaisut nykyään toimii. Ajattelin, että ottaisin sille seitsemän ilmaisua, joista kuudella olisi lihapullaa ja viimeisellä epävirallisesta BH-kokeesta voitettu herkkuateria. Loppupalkaksi oli messuilta ostettu mieluksaksi ilmennyt vinkupallo. Maanantailenkillä kun Mai tuppasi seuraamaan suurimman osan lenkistä hyvässä kontaktissa ihan pyytämättäkin kun pallo oli taskussa. Se olisi saanut kirmata vapaana metsässä, mutta tyttö päättikin seurata. Se taitaa olla valitettava lieveilmiö tokomme parannuttua. Olihan siitä sitten palkattava satunnaisesti.

Hakumetsässä ei ollutkaan sitten ketään. Soitto paljasti, että vanhasta sähköpostista löytyy treenien peruuntumisilmoitus. Aluksi harmitti, mutta sopiva tihkusateen alkaminen pisti meidät liikkeelle kotiin päin. Kotimatkalla kuitenkin äkkäsin, että voisimme mennä tapaamaan maailman mukavinta entistä kolleegaa. Ilta oli mitä ihanin, vaikka Mai olikin ihmeissään hakumetsän vaihtumisesta kyläilyksi. Onneksi kyläpaikasta löytyi kivoja leluja, joita sai etsiä. Herkkuaterian Mai sai suorasta ja nopeasta luoksetulosta parkkipaikalta kotiin mennomatkalla.

Keskiviikkona oli agilityilta. Pinja sai osallistua radan rakennukseen. Aloitin sen vähän ennenaikaisesti, mutta päästiimpähän ryhmäläisten kanssa treenaamaan nopeasti. Pinja sai tehdä siinä samalla vielä muutamia temppuja agilityesteillä. Kilttinä tyttönä se sai jäädä myös seuraamaan treenejä. Koulutusryhmän lopuksi se sai myös tehdä rataa. Pinja uhkui intoa katseltuaan muita ensin. Kiva niin, koska kesän aikana se pääsee agittamaan enemmänkin.

Koulutusryhmäni sai tehdä samat harjoitukset kuin kimpparyhmämmekin. Ensin teimme välistäveto-taaksetyöntö-treenin peilikuvana edellisviikkoiseen nähden. Tämän jälkeen teimme radan, jossa käytettiin myös tekniikkatreenin esteitä. Olisin laittanut radan tännekin, mutta toinen radanteko-ohjelma on hävinnyt koneelta ja toisen kokeiluaika on päättynyt, mutta laitan ne tänne kunhan saan jonkun pelittävän ohjelman, koska ne on mielestäni harjoittelemisen arvoisia, vaikka itse sanonkin. Mulla on tapana laatia ainakin itseäni varten mahdollisimman vaikeita treenejä.

Rata oli siis vaikea, joten Main kanssa jouduin ottamaan osan kohdista aluksi pätkinä. Lopuksi rata sujui melkein hyvin. Ja se melkein johtui siitä, että A) ohjaaja on törkeän hidas koiraansa nähden ja B) Mai varmistaa eteenmenoa, kun ohjaaja on kaukana takana. Kimpparyhmäläisiämme oli kovin vähän paikalla, joten otin myös Jedin kentälle. Aluksi tein vain kontaktit palkaten runsaasti, mutta lopuksi innostuin tekemään vielä koko radan. Jedin kanssa rata meni vähän paremmin, koska siihen nähden en ole niin hidas kuin Main.

Tänään vappuna käväisimme Vantaan Vaaralassa vapputapahtumassa Jedin kanssa vetämässä lapsia. Aluksi Jedi oli vähän ihmeissään paikanpäälle mennessämme. Tuntia aikaisemmin alkaneessa tapahtumassa oli Kengurubändi ja paljon ihmisiä hurraamassa sekä paloauto ja koiravetoa. Jedi ymmärsi homman nimen nähtyään vetävät koirat ja innostui vaatimaan toimintaa. Ja toimintaahan se sai lämmittelyn jälkeen. Aloitettuamme olimme ainoat vetämässä, joten kiirettä piti. Pian saimme kuitenkin ruhkanpurkuavuksi tauolta palanneen parin. Vetoalue oli tällä kertaa suuri, mutta ympäriinsä poikkoilevat ihmiset vähän hankaloittivat toimintaa kun piti jarrutella välissä. Pian Jedi kuitenkin rupesi selvästi itse hakemaan linjoja joista pääsee hyvin kulkemaan, viisas vetomies. Kiireisintä vetoaikaa oli noin tunnin verran. Minulla taas hiki virtasi kun piti juosta Jedin kanssa kyytiläisten toivoessa kovaa kyytiä. Ensin lähti fleece-huppari ja sen jälkeen liivi. Housuissakin olisi ollut jälleen vähentämisen varaa, mutta en viitsinyt ruveta liikaa riisuuntumaan. Bändin poistumisen jälkeen kyyditettävien määrä väheni, joten lopetimme siitä puolen tunnin kuluttua. Taas oli kivaa, ja Jedi käyttäytyi mallikelpoisesti lasten kanssa. Siitä on mukavaa kun pienet ihmiset tulevat moikkaamaan.

Alla on muutama Henkan ottama kuva tapahtumasta.

Tapahtuman päätimme kyläreissuun tätini luokse, jossa Jedi käyttäytyi taas kuin pahainen kakara. Se yritti vähän väliä astumisyrityksillään vaatia lisää aktiviteettia. Joo, herra 10 v. Jedin poseerauskuvat PetExpossa on nyt julkaistu ja ne löytyy täältä.