Miimin haastamana lähdin täyttämään omaa listaani. Tulikohan oikeanlainen.

 

Itse haastan Eeva Siuruaisen ja Erika Pasasen listaamaan.

1. Nimeni on Hanna ja olen syntynyt Helsingissa 39 vuorokauden päästä Elvis Presleyn kuoleman jälkeen.

2. Minulla on melkein sama nimi (H-kirjain ensimmäisenä) kuin mummollani, joka on ollut erittäin vahva ja pidetty ihminen. Hän jäi sodanaikana rohkeana kotiinsa enoni kanssa sodan melskeisiin tukenaan vain yksi mies ja vene kylällä.

3. Ensimmäinen kontaktini eläimiin oli äitini linnut, undulaatit ja rakkauspapukaijat, joita oli parhaimmillaan 20 yksilöä samaan aikaan. Myöhemmin mukaan tulivat myös nymfit.

4. Lintujen laulelot opettivat minut sulkemaan korvani ylimääräiseltä melulta.

5. Tämän jälkeen juuri mikään ei ole häirinnyt uniani tai keskittymistäni, vaan viihdyn hälinän keskellä.

6. Ensimmäinen koirakontaktini oli tätini työnantajien partacollie Bimbo, johon tutustuin jo vauva-aikana.

7. Bimbo vahti muun muassa ulkona nukkumistani ikkunasta katsellen, jottei kukaan varastaisi lasta äidin ollessa isäänsä hoitamassa maalla.

8. Bimbo oli suuri ja komea turilasuros, minkä vuoksi pidän edelleenkin pörröisistä koirista.

9. Seuraavat koiraystäväni olivat Helsingin setäni Vilhon sekarotuinen narttu (karhukoira-jämtlanninpystykorva-mix) Peppi, Kauhajoen setäni Martin lapinkoiranarttu Rinkka ja Karkkilan tätini Ainon perheen dalmatiankoirauros Täplä

10. Peppi hoiti kissoja, joita sedälläni oli 8, Rinkka rakasti kuivattuja kaloja, joiden tuoksusta pidin kovasti ja Täplä oli superahne niin, että sormiaan sai aina varoa, jos ruokaa tarjoili.

11. Kuivakaloja olen oppinut syömään itsekin ostettuni niitä ensimmäisellä Thaimaan matkallani oppaan haukuttua niitä ensin. Chilimaustetut ovat minusta parhaita.

12. Kissoihin tutustuin Vilhon luona. Kissat olivat kahta lukuun ottamatta pelastettuja villikissojen pentuja.

13. Villikissoihin jäänyt arkuus opetti minulle kissojen arvaamattomuuden. Kynnestä tuli, jos teki äkkiliikkeitä tai jotain muuta, mistä kissat eivät pitäneet. Pitkäkarvasta Mörriäkin piti kantaa kampa kädessä, koska kampaamista kissa rakasti. Musta-Mini oli kuitenkin suosikkini.

14. Martti-sedän luona tutustuin maatalon eläimiin.

15. Ennen kouluun menoa kävin usein Maire-tätini mukana Pohjanmaalla nimeämässä kaikki navetan uudet tulokkaat, enkä osannut varoa kuin yhtä mustaa vihamielistä mullia. Harjasin vasikat ja vähän suuremmatkin tuttavat, imetin sormiani salaa lampaille ja hellin possuja.

16. Yhdestä siasta tuli sukulaiseni kun lisäsin Artturi-nimen eteen oman sukunimeni. Artturin kuoltua en syönyt noin 10 vuoteen kinkkua.

17. Entinen avomieheni totesikin isän puoleiset sukulaiseni tavattuaan, ettei enää ihmettele eläinrakkauttani kun koko suku on koostunut samanhenkisistä porukasta.

18. Ensimmäinen koira, shetlanninlammaskoira Saara tuli meille kun olin 10 vuotta vanha. Koiran hankintaan ryhdyttiin kun olin ystäväni kanssa yhden vuorokauden tingannut kuolemaan tuomitun kissanpennun ottamista, mutta se ei tullut kysymykseenkään lintujen vuoksi. Äitini päätti silloin, että koira otetaan perheeseen.

19. Saara, Litterbop Love Calling, oli sisukas pieni sheltie, joka uskoi jonkin verran minua, mutta äitiäni veti höplästä mennen tullen. Koska olin niin nuori, koira piti pomonaan kuitenkin äitiäni.

20. Saara haaveili koko ikänsä kasvavansa suureksi koiraksi. Se katseli aina ihaillen itseään reilusti kookkaampia yrittäen syömällä kasvattaa itseään. Kyseessä oli siis erittäin ahne koira.

21. Toisen koiran hankimme pennuttamalla. Saaran ensimmäinen pentu (syntyi vain yksi) kuoli alle vuorokauden ikäisenä tuntemattomasta syystä. Toisessa pentueessa syntyi kaksi urosta ja yksi narttu.

22. Saaran ollessa 5 vuotias meille tuli siis toinen narttu sheltie Hany, Billetdoux, jonka isä oli hyvin menestynyt Doing-koira. Pentuetta ihmeteltiin shelttikasvattajien keskuudessa.

23. Hany ei ollut äitinsä tapaan niin reipas. Tilannetta pahensi Hanyn pentuaikaan riehunut rabies-epidemia, jonka vuoksi varhaisen iän koirakontaktit jäivät vähäisiksi.

24. Hanyn kanssa kävimme sheltiekerhon järjestämässä tokossa, mutta haaveiltu agility-ura jäi aloittamatta teini-iän muiden aktiviteettien vuoksi. Hany oli koko elämänsä ajan helppo ja vaivaton koira, joka kuitenkin nautti elämästään, vaikka siinä ei niin virikkeitä ollutkaan.

25. Hanyn kanssa kasvoin lapsesta teini-iän kautta aikuiseksi. Hany oli mukana elämän kuohuissa ollen aina läsnä tukien ja lohduttaen. Hanysta jouduin luopumaan sen ollessa 16 vuotta ja 7 kuukautta vanha noin 1,5 vuotta sitten. Poismeno oli suuri menetys, mutta siihen olin varautunut henkisesti jo muutaman vuoden ajan.

26. Hanyn ollessa 3 vuotias ja Saaran 8 vuotias, meille muutti uutta kotia etsivä Hanyn Niki-veli. Perheen toiselle lapselle oli tullut astma, jonka vuoksi koiralle pyydettiin meiltä majapaikkaa uuden kodin etsimistä varten, mutta koti oli jo siinä.

27. Niki oli komea ja suuri shetlanninlammaskoirauros, jolle uuteen kotiin muutto aiheutti vain yhden ripulin entisestä kodista lähdettyään.

28. Nikillä oli aluksi vaikeuksia kunnioittaa naisääntä, koska entisessä kodissakin oli vain miestä tarvinnut totella. Nopeasti se kuitenkin tiesi, kuka pomo on, minkä jälkeen yhteiselo oli mutkatonta, vaikkakin urosegoilut tuli Nikin kautta tutuiksi. Varsinkin yläkerran Masi-griffon sai pikkuherran sapen kiehumaan niin, että rapuissa piti juosta kuten sarjakuvien maantiekiitäjät jalat paikallaan sutien ja pyörien kun Masin haju pojan nenään pisti.

29. Niki kuoli äkillisesti Espanjan lomamatkamme aikana hoitopaikassaan haimatulehdukseen, jonka syytä ei avauksellakaan saatu selvitettyä. Tämä oli suuri takaisku, koska hoitopaikan pihan eteen parkkeerattuakin olin Nikin näkevinäni, mutta se oli Hany.

30. Saaran muutettua maalle äitini kanssa ja Nikin kuoltua Hany oli elämässään ensimmäistä kertaa ilman koirakaveria. Ja siihenhän se ei ollut tottunut. Oli vain Simba-kissa.

31. Simba oli Martti-sedältäni otettu beaglen ja kissan yhteishuoltajuudessa kasvattama oranssi kissa, minkä otin hetken mielijohteesta 7 viikkoisena.

32. Nimekseen kissanpentu sai Simban, koska kotimatkalla se makasi sylissäni selällään maaten samannäköisenä kuin Simba Eläinkuningas-elokuvassa kun pentu esiteltiin kaikelle kansalle.

33. Kisulin mukaan otettuani en tiennyt, että kissanpentu oli liian nuori emosta vieroitukseen. Kotona se sitten kasvoi aluksi kolmen sheltien kasvattamana. Ensinnäkin Simba luuli olevansa koira, vaikka se oli leijona (Simba tarkoittaa leijonaa) pienessä koossa.

34. Simba nuoli naamaa kuten koirat, koska niiltähän se oli mallin saanutkin. Sylissä ja kannettavana se olisi jaksanut vaikka loputtomiin. Minun sylissäni se oli aina rento ja se tiesi, että vaikka solmuun sen laittaisin, en tekisi sille mitään pahaa. Yöt se nukkui jalkopäässäni. Ennen kastrointia suojasin sen myös usein entiseltä avomieheltäni, joka ei pystynyt nukkumaan mölinässä vaan yritti kissaa rankaista.

35. Simba oli elämäni kissa, jonka taival päättyi valitettavasti 4 vuoden iässä. Simba ulkoili kesäisin öisin ja tuli aamulla aikaisin kotiin, mutta yhtenä aamuna paluun viivästyttyä löysin rakkaani liiskautuneena autotieltä. Se oli jotain niin kamalaa. Tunnistin pikkuiseni huulen mustasta täplästä, vaikka se oli muuten aivan muodoton. Käärin pikkuiseni lakanaan, jonka jälkeen tuska vasta pääsi valloilleen. Kissa oli niin rakas, mutta väärässä paikassa.

36. Kissan pieneläinsairaalaan viennin jälkeen tärisin vain sängyssä koko vartaloa käsittävässä tuskassa kaksi päivää. Silloin sain kirjaimellisesti kokea surun aiheuttaman kivun aivan konkreettisesti. Simban poismeno järisytti erityisesti maailmaani, vaikka jokainen luopuminen jokaisen rakastetun yksilön kohdalla on suuri menetys.

37. Kaikki yksilöt ovat tärkeitä omina persooninaan. Jokaista rakastaa sellaisina kun ne ovat.

38. Nikin kuoltua, Hany tarvitsi koirakaveria. Sellainen löytyikin aika pikaisesti ex-avokkaan toiveesta toisesta rodusta.

39. Toisinaan olen aika äkkipikainen jonkin ajatuksen päähän saatuani.

40. Katalonianpaimenkoirasta kiinnostuin huomattuani uutta kotia etsivien palstalta katalan. Aikuista koiraa en voinut kuitenkaan harkita, koska Simba-kissa puolusti kotiväkeä henkeen ja vereen, joten pentu oli helpompi perheeseen sopeuttaa.

41. Rupesinkin sitten etsimään pyreneittenpaimenkoiraa tai katalonianpaimenkoiraa. Katalapentua löytyikin aika nopeasti. Pennut olivat kolme kuukautisia kun kasvattajaan otin yhteyttä. Tiistaina soitin pennusta ja lauantaina haimme pörriäisen kotiimme. Valittavissa oli narttu tai uros, mutta exän toiveesta valitsimme uroksen.

42. Jedi oli meille muutettuaan todella helppo pentu, varsinkin kissan suojeluhalua ajatellen. Se ei juuri hötkyillyt eikä aiheuttanut muutenkaan harmia. Asfaltilla se ei aluksi halunnut kulkea ollenkaan.

43. Vähitellen Jedistä tuli Simban kanssa parhaat ystävykset. Vuoden ajan ne painivat keskenään ja nauttivat selvästi toistensa seurasta.

44. Simban kultua Jedin ollessa vuoden ikäinen alkoivat pienimuotoiset tuhojen teot. Jedi selvisi niistä kuitenkin pienillä moitteilla kun se keksi, että heti myönnetty erhe annetaan helposti anteeksi. Jedi juttelee.

45. Koska Hanyn kanssa haaveiltu agilityn aloitus jäi, ilmoitin heti Jedin saatuani koiran alkeiskurssille. Syksyllä ilmoitettiin keväällä alkavan alkeiskurssin olevan täynnä, mutta jo tammikuussa saimme tiedon, että mukaan pääsemme.

46. Jedin kanssa aloitimme sitten HAU:n alkeiskurssilla, johon ei siihen aikaan ollut mitään testejä.

47. Itse päätin siihen aikaan kaikkien kanssa leikkivän koirani suhteen, että sen olisi parempi olla leikkimättäkään toisten kanssa. Siten siitä tulikin vähän agi-poliisi: eihän muutkaan voi touhuta keskenään, koska se on kiellettyä.

48. Jedi edistyi lajissa kohtuullisen nopeasti, mutta minä en. Minulla oli vaikeuksia ohjata yli-innokasta koiraa, joka oppi minua nopeammin.

49. Jediä palkkasin aivan väärin, koska olisi ollut ehdottomasti lelupalkattava tai kehupalkattava, mutta ruokaa piti vaan suuhun työntää. Aluksihan Jedi sylki kaikki namut suustaan.

50. Lisäksi yritin parhaani mukaan alentaa koiran virettä frisbee-hauilla ja lenkityksellä ennen treenejä. Nakkeja kokeilin kerran, mutta koiran innon lisäännyttyä palasin takaisin normi ruokanaksuihin.

51. Voi Jedi raasua, kun sen kanssa on tullut tehtyä aika paljon virheitä, mutta onneksi otan yleensä virheistä opikseni.

52. Koira rakasti kuitenkin agilitya, vaikka jälkeenpäin ajateltuani yritin sabotoida sen parhaani mukaan. Jätin jopa treenejä väliin häpeissäni, mutta koira tiesi treenipäivänsä. Niinä päivinä se vaati aina toiseen suuntaan, jolloin totesin, että enhän voi koiran takia jättää harjoituksia väliin. Siihen aikaan harjoittelimme siis ulkokentällä eikä talvisin ollut harjoituksia.

53. Yhdessä kouluttajien kokouksessa entinen kouluttajamme oli sanonut: Eihän Jedi sille mitään mahda, että on katalonianpaimenkoira. Mutta me ollaan näytetty sittemmin, että katalonianpaimenkoira on hyvä.

54. Meidän ei pitänyt alkaa koskaan kilpailemaan, mutta toisin kävi. Kisakärpänen pääsi puraisemaan ensimmäisissä möllikisoissamme.

55. Olen esiintymiskammoinen (ihan oikeasti), mutta kilpailemisen tuottama mielihyvä voitti, koska yleisöäkään ei huomaa kisaradoilla.

56. Ensimmäisissä möllikisoissa kävin varmaan 5 min välein pissillä, koska jännitti niin kovasti, mutta siitä se ura lähti urkenemaan.

57. Jedin kanssa olen kilpaillut paljon. Jedi nauttii kisoista paljon, koska on yleisöä. Minä taas puolestani paineistun yleisöstä.

58. Jedi on ollut ensimmäiseksi varsinaiseksi harrastuskoiraksi aivan mahtava. Sillä on riittänyt intoa, vaikka omistaja ei ole ollutkaan aina niin mukana.

59. Jedin paukkuarkuus, jota en ole käsitellyt ihanteellisesti on vaikeuttanut elämäämme matkamme varrella aika tavalla. Olen jopa miettinyt pahimmissa vaiheissa koiran lopettamista.

60. Myös Jedin voimakas vahtiminen varsinkin uroskoirien suhteen on vaikeuttanut elämäämme suuresti. Tästä voin syyttää myöskin itseäni, koska en käsitellyt tätäkään ongelmaa aikanaan oikein.

61. Jedi on ollut toisaalta helppo koira. Toisaalta se on ollut hyvin hankala. Jedi on opettanut minua enemmän kuin kukaan muu. Töitä olemme tehneet paljon paukkuarkuuden saralla ja muutenkin, joten koira on niin rakas, ettei sanotuksi saa.

62. Toisaalta Jedi on erittäin sympaattinen ja herttainen, oikea musasukka. Jedi täyttää täysin turilaspaikan.

63. En ole aktiivinen turkinhoitaja, joten Jediltä lähtee turkki kesäksi emännän turkinhoidon laiskuuden vuoksi ja sen vuoksi, että koira voi lutrata ja läträtä ihan mielensä mukaan. Ei ole kotikaan kuin metsä.

64. Pidän Jedin ulkonäöstä eniten silloin kun karva noin noin 10 cm pitkä. Silloin se on kuin pörröinen pentu.

65. Kun Jedi saavutti viime keväänä 10 vuoden iän, minun täytyi miettiä työhaluiselle koiralleni uusia ulottuvuuksi. Ja siihen löytyikin vastaus Pet Expo -vetäjäkyselystä.

66. Kevään rokotuksissa Jedillä todettiin sivuääni sydämessä, joka silloisen eläinlääkärin mukaan oli vakava. Hän kehoitti lopettamaan kaikki rasittavat harrastukset kuten agilityn.

67. No, mehän aloitettiin sitten lasten vedot. Koiralla ei kuitenkaan mitään oireita, ei edes väsymistä, enemmänkin piristymistä.

68. Toisilla rokotuksilla sivuääni todettiin hyvin maltilliseksi ja kehotettiin jatkamaan aktiivitoimintaa, varsinkin kun tiedän sydänvikojen oireet sheltieideni perustella.

69. Kaikilla shelteilläni on siis ollut sydänvikaa: Saara vanhana lääkityksellä, Hanylla todettuna nuoresta lähtien, ei lääkityksellä, ja Nikillä avauksessa todettuna.

70. Jedi on edelleen erittäin leikkisä rämäpää, minkä vuoksi se on aika tapaturma-altis.

71. Exää piti suostutella vuosi ennen kuin sain luvan kolmannen koiran ottamiseen.

72. Pinja on sekarotuinen, jonka löysin apulan ilmoituksesta.

73. Pinja näytti esimmäisissä pentukuvissaan aivan marsulta, jonka kuono on turvonnut, hassun kuvakulman vuoksi.

74. Kaikki koirani ovat omalla tavallaan hankalia kuvattavia: Jedin pörröisyys ja lentävät karvat, Main merleys ja Pinjan valkoinen kuono.

75. Pinjan pentuaikasyksynä oli erittäin sateista. Pinjalla oli hankaluuksia maailman ihmeellisyyden ja sateen takia oppia sisäsiistiksi.

76. Pinja unohtaa edelleenkin tarpeiden teon, jos on jotain muuta ihmeteltävää.

77. Pinjasta ei ole oikein tavoitteelliseksi harrastuskoiraksi ainakaan minulle. Se on turhan pehmeä ikäville kokemuksille eikä keskittyminen kestä kauaa, jos nami ei ole koko ajan esillä. Nami ja lelut ovat ihan kivoja.

78. Pinja on onnellinen elämäänsä: lenkkeilyä, myyrien/hiirten etsintää, untia, satunnaista jälkeä tai agilitya, lekottelua. Pinja opetti minulle sen, että joskus harrastuksista on vain luovuttava.

79. Arvostan ihmisiä, jotka ottavat huollettavistaan vastuun täysin sydämin olivatpa ne ihmisiä tai eläimiä ja vievät vastuunsa loppuun saakka.

80. Mai on silmäteräni, vaikkakaan ei sen rakkaampi tai läheisempi kuin muutkaan karvaiset perheenjäseneni.

81. Mailla on aika kovat tavoitteet, mutta ne on muutettavissa helpostikin tilanteiden muuttuessa.

82. Varsinkin tottelevaisuus vaatii minulta innostumista. Tokointoni on kuin vuoristorata.

82. Main kanssa olen tutustunut minulle uusiin lajeihin: PK-jälki, PK-haku, paimennus ja toko. Myös vene on tullut tutummaksi, mutta jäänyt ajan puutteen vuoksi vähän sivummalle.

84. Mai on juuri sellainen koira, minkä haluan. Koira hipoo melkein täydellisyyttä, mutta onneksi ei täysin. Eihän se olisi silloin todellistakaan.

85. Koiran tyytyväisyys ja into tekemiseen motivoi minua jatkamaan.

86. Agilitykouluttajana minua motivoi opetettavien edistymisen lisäksi silloin tällöin tulevat ahaa elämykset.

87. Pyrin parhaani mukaan järjestämään toimintaa koiran mukaan, sitä arvostan myös muissa ihmisissä.

88. Tulen mielestäni hyvin toimeen ihmisten kanssa.

89. Arastelen ihmisiä, jotka ovat hyvin hallitsevia.

90. Koirien kautta olen tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin joko harrastuksissa tai koiran sukulaissuhteiden kautta.

91. 1,5 vuotta sitten meille muutti silloin 3 vuotias Poju-kissa, joka on ragdollin ja turkis vanin risteytys.

92. Mielestäni mustavalkoinen väritys kissalla on huonoin vaihtoehto, silti pidän mustavalkoista kissaani komeana.

93. Mahan päällä kehräävä kissa rauhoittaa.

94. Haluaisin muuttaa maalle pyöreäoviseen kartanooni.

95. Toiveena olisi lammastila, jossa olisi myös pörröistä ylämaankarjaa.

96. Olenhan joutunut moneen kertaan todistelemaan, että olen todellakin asunut kaupungissa koko ikäni..

97. En pidä pitkistä ajomatkoista. Kaupungissa etuna on lyhyet välimatkat. Varsinkin tällä hetkellä minulla on lyhyt matka töihin ja harrastuksiin.

98. Olen laiska liikkumaan muuten kuin koirien kanssa. Koirien kanssa kävelisin vaikka miten pitkälti. Nautin erityisesti luonnosta.

100. Ihailen kauneutta, muotoja ja yritän parhaani mukaan suhtautua elämään positiivisesti, jotta voin elää elämäni onnellisena.