Minulla oli vihdoinkin lomaa . Viimeksi minulla oli lomaa 10,5 kuukautta sitten, ja nyt sitten viikon esiloma. Ja tämä aikahan täytyi käyttää tehokkaasti, jotta tietää lomailleensa.

Pinja meni reilu viikko sitten hoitoon, jotta ei joutuisi kärsimään tulevista autoiluista. Ajattelin muutamaan kertaan huristellessani mutkaisia maalaisteitä, että Pinja olisi joutunut turhaan kärsimään. Sille kun oli vähän liikaa jo hoitoonmeno- ja kotiintuontimatkat. Myös Poju-kisu sai viettää aikaansa hoidossa.

Viikko sitten perjantaina lähdin Jedin ja Main kanssa huristelemaan töiden jälkeen Liperiä kohden. Työpäivän jälkeen ei olisi pitkä ajomatka kiinnostanut pätkääkään, mutta jotenkin onnistuin viihdyttämään itseni perille asti. Lahden kohdalla mietin kyllä jo, että taidankin jäädä Maridan luo. Perillä vuokramökissä odotti mahtavaa seuraa: Anne sekä Tala ja Jato, Mari ja Jiro sekä Eeva Minan ja Elli-villakoiran kanssa. Porukka koostui Joensuun KV näyttelyyn menijöistä. Ainoastaan Jiro ja Jedi jättivät kauneuskilpailut väliin.

Lauantaina ja sunnuntaina oli vuorossa pitkästä aikaa näyttelyä. Tällä kertaa osallistuimme poikkeuksellisesti kahteen näyttelyyn, koska ne olivat kaksipäiväiset. Lauantaina tuomarina oli Diogo Ramalho, Portugali, ja Mai esiintyi hänelle nätisti. Mai ei taaskaan välittänyt tuon taivaallista tuomarin pään vääntelyistä tai mittailuista. Kauniista esiintymisellään Mai oli ERI:n .  Luokassaan Mai oli ERI4. Arvostelu sellaisena kuin paperissa lukee: Good type, nice head and ears, right placed good topline, good boned and auglulation, typical coat and color, moving well. Missikisan lisäksi näyttelypaikalla Mai tapasi ensimmäistä kertaa sulhonsa ja sehän oli rakkautta ensi silmäyksellä. Valitettavasti nurmipaini piti lopettaa, koska tuomari ei välttämättä olisi katsonut hyvällä green-red merleä aussieta. Selvästi Jesse kuitenkin valloitti jo tyttelin sydämen . Jesse valloitti myös tuomarin ollen ERI2, PU3. Main sukulaisista Minan lisäksi oli näyttelyssä mukana myös Susu Sirkun kanssa, Kiri Hilkan kanssa ja Unelma Miimin kanssa. Ennen näyttelypaikalta poistumista pyörähdimme vielä kasvattajaluokassa. Patchcoat-kasvateista mukana oli Susu, Mina, Mai ja Kiri koko järjestyksessä. Kilpakumppaneina meillä oli Bywaterin kasvatit, jotka veivät voiton, mutta KP tuli. Niin kuin siitä jotain ymmärtäisin.

Näyttelyn jälkeen käväisimme koirapuistossa, jotta autoissa odottelijatkin pääsivät ulkoilemaan. Jedistä aussiet olisivat olleet mukavia leikkikavereita, mutta varmuuden vuoksi me ulkoilimme koirapuilton ulkopuolella. Rosso-ruokailun jälkeen suuntasimme matkamme Miimin luo penneleitä katsomaan ja lenkkeilemään.

Toiset pahoittelvat oven taakse jääntiään. Mai puolestaan huomasi taas Ellin, joka on vaan niin ihana. Kuvassa vasemmalta oikealle, Elli-villakoira, Tala, Jatsi, Kiri, Mina, Jiro ja Mai.

Mikä maksaa? Innokkaat etenijät: Jato ja Mai.

Pikkuiset kullannuppuset Pami-äidin hellässä hoidossa. Voi elämä, miten suloisia melkein neliviikkoiset ovatkaan.

Illalla kävin vielä Jedin ja Main kanssa lenkillä kunhan Mai oli kylpenyt järvessä kavereineen. Main ja Jedin iltapesun jälkeen ne saivat rauhoittua huoneeseen, minkä jälkeen sain viettää todella hauskan illan aussietuttujen kanssa. Tuli skoolattua koko porukan ja muidenkin hienoille suorituksille.

Sunnuntaina vuorossa oli myös näyttelyä. Tällä kertaa tuomarina oli Christian Stavarache, Romania. Ennen esiintymistä oli aivan kamala kaatosade kovan tuleen kera. Lauantainakin oli ennen aussiekehää sadetta, mutta sunnuntainen vei siitä voiton. Onneksemme Marja-Leenalla oli iso teltta mukanaan. Siellä olimme sitten kuivina tiiviissä tunnelmassa. Onneksi sade loppui ennen meidän vuoroamme. Myös Jesse saapui paikalle ennen koitostamme, ja sainkin todeta ihastumisen olevan vielä voimassa. Tällä kertaa Mailla oli tylsempää kuin edellisenä päivänä, mikä näkyi korvien laskuna. Perhana, että villakoira-kehä oli myöhässä. Mai sai esiintymisestään EH:n ollen luokassaan neljäs. Arvostelu sellaisena kuin paperissa lukee: in type, good size, scissarbite, ears a little setted down, good backline, body with good proportions, legs medium size bones, forefeet little turning out, hindquarters should be more angulated, good color coat, good temperament and movements.

Missikisojen jälkeen vuorossa oli Main treffit joen varressa Jessen kanssa. Pariskunta piti toisistaan, mutta veden läheisyys häiritsi Main keskittymistä. Jesse kävi aina pulahtelemassa veteen jatkaen taas toimiaan, mutta Mai ei oikein saanut kylläkseen. Parkkipaikalla sitten varsinainen leikki alkoi.

Haluis vaan uida.

Mennään!

Mihin jäit? Tule mukaan!

"Kihlakuva"

Ilme kertoo kaiken.

Illaksi ja yöksi menimme sitten Miimin luo. Oli kiva räpläillä lapsokaisia vähän enemmänkin. Myös Jedi nautti vapaudestaan mökkiviikonlopun jälkeen kauniiden australianpaimenkoiratyttösten kanssa. Kiitos Miimille majoituksesta idyllisessä aitassa.

Maanantaina vuorossa oli Main silmäpeilaus Joensuussa silmäekspertin luona. Samalla reissulla otettiin myös verinäyte Lohen geenitutkimusta varten. Ja Main simmusethan olivat terveet. Hyvillä mielin jatkoimmekin sitten matkaa sukulaisteni luo Lieksan Vuonislahteen Pielisen ja siitä haarautuvan Jauhiaisen rannoille.

Tältä Pielinen näyttää Järven eteläpäästä Kolin ollessa vasemmalla puolella.

Majoittumaan menimme kummitätini Riitan sekä hänen miehensä Joukon luokse. Mökillemme en viitsinyt mennä, koska siellä on vielä kostean kylmää eikä vettä saa kuin enon luota. Enoni luoksekaan en halunnut mennä kutsusta huolimatta, koska Mai ja Jedi ei juoksunaruissa ulkona kauaa viihdy. Jauhiaisen rannalla olikin sitten Jedillä ja Mailla vesi-lelu-juosu-uinti-rallia 1,5 vuorokautta. Mai oli kuin väsynyt lapsi iltasella, joka ei voi rauhoittua millään. Eihän sitä voi, kun vettä on niin lähellä ja rantoja joka puolella. Tiistaiaamuna Mai sai aktiviteetikseen myös muutaman jälkeen. Riitta käveli neljä lyhyttä suoraa jälkeä, jotka loppuivat keppeihin. Viimeinen oli vähän pidempi ja sinne laitettiin kaksi keppiä. Jäljet alkoivat suoraan tiestä ja ne olivat vähän yli puoli tuntia vanhoja. Aluksi Mailla oli vauhtia liikaa. Jäljellä se pysyi, mutta keppitarkkuus oli huonoa. Tarkkuudesta vähän muistuteltuani ja ainoastaan kepeistä palkattuani neiti rupesi tarkentamaan jäljestystään. Viimeisen jäljen kävelin itse tehden sinne kolme 90 asteen kulmaa. Keppejä jäljellä oli muistaakseni 8. Tälle jäljelle mentiin myös janalta. Aluksi Mai meinasi lähteä taakse päin, mutta korjasi lopulta suunnan. Aivan aluksi vautia oli vähän liikaa, mutta pian jäljestys muuttui erittäin tarkaksi. Mai ei ole vielä koskaan jäljestänyt niin tarkasti, että kulmatkin menivät varsinkin kahdella viimeisellä aivan tarkasti, ei yli menoja. Myös kepit nousivat ongelmitta kun niistä kerran se palkkakin tulee. Hyvä Mai. Vielä iltalenkillä sen piti käydä jäljestämässä jokaista jälkeä ainakin vähän matkaa.

Pallorallia ja sen tappamista.

Jedillä on jotain kateissa.

Uintia Jauhiaisessa.

Mahtiturkki litimärkänä.

Täältäkin voi mennä veteen.

Jedi siitepölyn kellastamassa vedessä Main ilakoidessa edessä.

Vesi muuten maistuu aika hyvältä.

En haluu tulla pois.

Keskiviikkoaamuna meidän jätimme lomapaikkamme ja lähdimme kohti Kuttukuuta Vehmersalmelle, koska paimentamaan on pakko päästä. Paikalle päästyämme paimennukset olivat jo käynnistyneet. Paikalla oli Main sukulaisista vain Tala. Muuten leiriläiset koostuivat pääasiassa Bywater-kasvateista omistajineen, mutta oli meillä mukana myös yksi bordercollie. Keskiviikkona paimensimme suuremmassa aitauksessa. Ensimmäisillä kahdella kerralla teimme Main kanssa lähinnä kuljetuksia, ja kolmannella hakukaaria. Kaaret eivät kovin laajoja vielä ole, mutta ehkä se siitä. Kuljetukset menevät kuitenkin hyvin, vaikkakaan Mai ei mitenkään erinomaisesti tulkitse aiheuttamaansa painetta lammaslaumassa. Torstaina menimme viime vuotiseen tapaan ison lauman kanssa metsään niin, että apunamme oli Sinikan Vidi. Mukaan tuli myös aloitteleva bordercollie omistajansa kanssa. Metsässä tein vähän hakukaariharjoittelua sekä pitkiä kuljetuksia. Molemmissa osa-alueissa on parantamisen varaa Main aktiivisuudessa, mutta paremmin meni kuin vuosi sitten. Mai kuitenkin paransi työskentelyään pidettyäni kurinpalautuksia sen lusmuiluyrityksistä. Tällä kertaa saimme jopa lampaat aitaukseen asti ennen Main kylpemistä lähilammessa. Videot tulevat nettiin vasta kun ehdin nopeamman yhteyden äärelle koneineni. Mahtavaa oli jälleen kerran. Sinikalle suuri kiitos, kuten Annellekin, joka otti meidä mukaan leirille.

Sinikka ja Vidi

Huomatkaa pässi on mukana.

Vuohitervehdys.

Pikkuiset meinasi jäädä isonlauman kuljetuksessa Mailta huomioimatta aina välillä.

Torstai-iltana oli vielä matka kotiin sekä Pinjan ja Pojun haku. Perjantaipäivä meni lähinnä muissa puuhissa kuin varsinaisissa harrastuksissa, mutta illalla menimme Main kanssa Ulla Kaukosen yksityishyppytunnille. Sieltä saimme runsaasti eväitä jatkon hyppyharjoituksiimme, jotta rimojen tiputtelulle saadaan loppu. Ulla totesi, ettei ole tavannut ennen pelkkien Susan Salon hyppytekniikkavideoiden perusteella opetettua koiraa niin hyvällä tekniikalla, mutta kokoamistaan hypyille suuressa vietissä se ei vielä hanskaa. No, se minulla olikin jo tiedossani, mutta kyllähän se vähän lämmitti kuin ammattilainenkin sen totesi. Tunnin aikana Ulla katsasti aluksi Main hyppäämistekniikkaa okserilla, jolle on määrätty aloituskohta. Seuraavaksi teimme vuorotellen kokoamissarjaa ja venytyssarjaa. Omatoimisesti nämä menivät Mailla hyvin, vaikkakin toisella kerralla hipaisi sarjan keskellä rimaa. Mutta pakka hajosi kun minä lähdin juoksuun. Ulla sanoikin, että Main tapauksessa minun liikettäni ei saa vähentää vaan tiputustilanteissa sarjaan laitetaan avuksi poikkirima. Hyppy- ja kokoamissarjaan lisättiin vielä väliin U-putki kiihdyttämään lisää, mutta se ei varsinaisesti lisännyt ongelmaa, vaan se oli minun liikkeeni. Lopuksi teimme vielä taipumisharjoitusta, jossa Mai joutuu kokoamaan itseään vaihteleviin kohtiin. Teimme Ullan kanssa harjoitusta helpotetusti, mutta jatkossa voimme tehdä vauhdin kanssa vaikeammin, koska taipuminen ei ole ongelma Mailla. Nyt saimme sitten hyvät eväät omatoimiharjoitteluille, minkä jälkeen menemme uudelleen yksityisoppiin samaan lisäapuja. Uskon, että me saadaan tekniikka kuntoon, koska ymmärsin Main olevan okein potentiaalinen oppilas. Koko tunnin se jaksoi hyppiä ja repiä lelua satunnaisin nakki- ja vesivälipaloin. 

Perjantaina sain vielä ilouutisen Kalajoelta. Pinjan Diiva-sisko on saanut yllätyspentuja.

Ainakin yksi pennuista on aivan kuin Pinja pienenä : )