Elokuussa meillä oli kahden päivän mittainen seminaari sekä syyskuun alussa yhdenpäivän seminaari. Ensimmäisen viikonlopun aikana kävimme teorian lisäksi läpi perussarjat. Syyskuun päivä oli varattu pelkästään taipumiselle. Lisäksi kävin Ulla Kaukosen järjestämällä luennolla, jossa käsiteltiin kolmen tunnin ajan hyppäämistä ja siihen liittyviä asioita kuten syvien lihasten vahvistamista. Ne kun ovat erittäin tärkeässä asemassa hypyn onnistumista ja turvallisuutta ajatellen. Olin todella yllättynyt kuinka pienin harjoituksin varsinkin syviä vatsa- ja selkälihaksia voi harjoittaa. Sohvalla/epätasaisella alustalla seisominen ja hidas kävely riittävät näiden lihasten ylläpitoon. Lihasten kuntoa voi testata nostamalla koiran seistessä sen ristikkäiset jalat hienoisesti maasta ilmaan. Jos koira horjuu kovasti, on syvät lihakset huonossa kunnossa. Mailla onneksi lihaksistosta on tullut ihan vahingossa hyvä. Syvät keskivartalon lihakset ovat siis erittäin tärkeitä painon siirrossa takapäälle, mihin koko hyppy perustuu. Lantion syvät lihakset ovat tärkeitä ponnistuksessa ja etupään syvät lihakset turvallisessa laskeutumisessa. Etupään tulee joustaa alastulossa.

Ei se hyppääminen ihan helppoa ole koiralle. Osataidot hyppäämiselle on:

- reitti esteeltä toiselle, laukan valinta

- esteiden välisen etäisyyden arviointi (alusta vaikutttaa myös tähän)

- oikean ponnistuspaikan löytäminen

- painonsiirto takaosalle

- sopivan hyppykulman tuottaminen

- korkeuden arviointi

- tasapainoinen alastulo (tulee olla joustava, hypyn jälkeiset kaksi seuraavaa laukka-askelta vaikuttavat ratkaisevasti aikaan)

Ohjaajan tehtäväksi jää ainoastaan oikea-aikainen ohjaaminen, jotta koira tietää miten kuljettava reitti menee.

Ensimmäinen asia, johon meidän täytyy panostaa on se, että Main roikkuminen etupäällä lähdössä loppuu. Nyt meillä onkin treeneissä aina joku syöttelemässä sille satunnaisesti namia, jotta neiti malttaa istua suorassa. Tämä on varmasti suurena syynä ensimmäisten rimojen tiputtelulle, koska koiran on vaikea tehdä painonsiirtoa tästä asennosta takapäälle. Myös pään pitäminen pystyssä estää painonsiirron taakse. Tämä ei onneksi ole meillä ongelma, koska Mai pitää esteillä päätään hyvin selän jatkeena kunhan ohjaus on kunnollista. Lisäksi on muistettava, että koiraeläimet eivät taivu vauhdissa, joten taipumislihaksistoa pitää myös muistaa jumpata niin, että koiran seisoessa sen pää viedään kylkeä vasten vaikka namin avulla.

Ensimmäisen viikonlopun aikana Vapun seminaarissa teimme siis perussarjoja. Aluksi set point -harjoituksessa (hyppykaaren opettamisharjoitus) Mai osoitti omaavansa hyvän hyppytekniikan ja kestävän syvätuen. Lopuksi Vappu laittoikin riman korkeuteen 75 cm, mutta koska tätä en ollut tehnyt aiemmin, tuli rima alas. Tämän Vappu teki, koska näki koirasta, että se kykenee tuohon hyppyyn, mutta laski riman kuitenkin korkeuteen 65 cm. Nyt korkeus tuli siis vain yllätyksenä ja tippui. Kokeilin heti perään itsenäisesti samaa nostamalla rimaa 10 cm kerrallaan alkukorkeudesta 45 cm kunnes korkeudesta tuli 75 cm ja siitä taas samoin alaspäin. Nyt tuo korkeus ei ollut enää yllätys, joten Mai sujahti yli ongelmitta. Tätä olen harjoitellut myöhemmin lisää.

Lisäksi teimme lauantaina vielä peruskokoamissarjaa. Siinäkään ei ollut Mailla mitään ongelmaa. Minun virheeni on vain ollut se, että olen tehnyt harjoitusta liikaa samanlaisena. Mai tekee sarjan hyvin rutiininomaisesti, minkä johdosta tästä eteenpäin minun täytyy muuttaa harjoitusta jokaiselle kerralle: rimakorkeus, esteen vinous, riman vinous, oma paikka, oma vauhti. Tämä koskee myös muita sarjoja. Vappu sanoi, että Mai tarvitsee erityisesti haasteita. Kokoamissarjassahan koira harjoittelee matalilla rimoilla (maxeilla noin 25 cm) lyhyin välein (maxeilla 6 jalkaa) painonsiirtoa takapäälle. Vappu sanoi kyllä, että Mai saa tehdä seuraavana päivänä tuon harjoituksen niin, että rimat on 35 cm. Hän kertoi tavanneensa aikaisemmin vain kaksi koiraa Suomessa, jotka saavat tehdä harjoituksen noin korkeilla rimoilla. Ja niinhän se sitten tehtiin. Ensimmäinen kerta oli rutinoituneelle tytölle yllätys, mutta se korjasi seuraavalle kerralle. Hyvin vaihtuu paino taakse kunhan Mai vaan keskittyy. Tämä kertoi minulle, että kotonani asustelee taitava hyppääjä kunhan saadaan vähän lisää keskittymistä häiriöistä huolimatta.

Hyppyharjoituksissahan koira oppii tuntemuksien perusteella. Koirat haluavat korjata epämukavat tavat mukavammiksi. Poikkeuksena saattavat olla ne, jotka ovat liian pitkään hypänneet väärällä epämukavallakin tavalla, mutta eivät A) pysty lihaksiston heikkouden vuoksi parempaan tai B) eivät ymmärrä kokeilla uutta tapaa. Hyppyharjoituksissa siis palkataan aina koira yrittämisestä.

Toisena päivänä teimme kasvavaa sarjaa, mikä meni Mailla myös hyvin rutiininomaisesti. Tähän pätee jatkossa samat säännöt kuin kokoamissarjaan eli jokaiselle kerralle variaatiota kaavamaisuuden rikkomiseksi: rimat ristiin sekä vinoon korkeudessa ja sivusuunnassa. Lisäksi teimme hypyn venytysharjoitusta. Tätä en ole tehnyt Main kanssa, joten se ei oikein hahmottanut asiaa. Koska viimeinen hyppy oli kuitenkin suht. matalalla (45 cm), Mai tulkitsi, että sen voi vaan juosta läpi. Mai ei siis ymmärtänyt vielä, että tarkoituksena on hypyn venytys. Vappu sanoi, että Mai kykenisi helposti fyysisten ominaisuuksiensa puolesta venytykseen, mutta ottaa kuitenkin turhia laukka-askelia väliin. Tätä täytyy siis harjoitella lisää. En vain ole vielä keksinyt, millä saisin Main hoksaamaan tarkoitukseni. Lopuksi teimme vielä ponnistuspaikan arvioihti -harjoituksen niin, että vierekkäin oli neljä kahden hypyn sarjaa, joiden välit vaihtelivat niin että suoritusjärjestyksessä 1. väli oli 15 jalkaa, 2. väli 9 jalkaa, 3. väli 12 jalkaa ja viimeinen 18 jalkaa. Ensimmäinen hyppy oli kaikissa 20 cm ja toinen normaalissa maxikorkeudessa. Tämä meni hyvin eli Mai osaa tulkita hyvin keskittyessään ponnistuspaikan.

Syyskuun seminaaripäivä oli varattu pelkästään taipumiselle. Mai oli siirretty jo jatkoryhmäläiseksi. Tehtiinhän sille jo perussarjoissa jatkoryhmäläisten harjoituksia. Seurasin kuitenkin kaikkien ryhmien harjoitukset. Kaarteessa koiran tulee olla myötälaukassa, mitä varsinkin nuoret harjoittelivat slice-harjoituksella. Siinä mennään ristikkäin vinoon niin, että koira saa tehdä kokeiluja, minkä seurauksena se hahmottaa paremmin kroppansa. Siis ihmisen ei tarvitse nähdä laukan puolta, ohjaajan tehtävä on tarjota koiralle treeniä kokeiluja varten. Lisäksi perussarjalaiset tekivät kaarreharjoituksia, joille en tiedä nimityksiä. Toista olen tehnyt Main kanssa.

Kaarteessa siis koiran tulee olla myötälaukassa, jolloin sisäkaaren puoleinen takajalka ponnistaa esteen yli toisen työntäessä eteenpäin. Tällöin selän tulisi pysyä kaarella, mihin tarvitaan vahvat syvät selkälihakset. Tämä vaatii myös vahvat lihakset lonkassa, vaikka kyseessä olisikin luustoltaan hyvä lonkkainen koira. Tiukat kaarteet vaativat takapään käyttöä mahdollistuakseen.

Jatkoryhmäläisille tehtiin kolme haastavaa harjoitusta, joita on vähän vaikea kuvailla lyhyesti kirjoittamalla, joten niistä ei sen enempää. Vappu sanoi kuitenkin, että Maille yllätysten määrää ei ole rajoitettu toisin kuin yleensä. Main rutiineja pitää rikkoa ja sen pitää ruveta tulkitsemaan harjoituksia enemmän itse. Kroppa kestää kyllä. Taipumisharjoitusten lopuksi tehtiin vielä suoristus.