En omista vaakaa, joten kävelin tänään Halin kanssa lääkäriasemalle varaamaan rokotusaikaa, jotta sain samalla punnittua naperon. Vaaka näytti 5,20 kg. Samalla penneli sai yksityiskävelyn uusissa maisemissa ja mukavan lääkäriasemalla käyntikokemuksen. Isojen kanssa en sitten ottanutkaan Halia kävelemään, jotta se saisi nukkua vähän ennen ensimmäisiä viestitreenejä. Viestiharjoitukset menivätkin mukavasti. Kävelin Halin kanssa Maaretin luo, mistä siirryimme läheiselle "metsätielle". Halille välimatkat eivät olleet pitkät, mutta se sai juosta välin viisi kertaa. Ensimmäisellä kerralla se vähän hiljensi matkalla Maaretin luo, mutta jatkoi reippaasti kutsujen avulla. Perillä se saikin sitten aiemmin vilautettua poroa äiskän rasiasta. Minun luokseni juoksussa ei ollutkaan ongelmaa, mutta palkkaa tuli hienosta juoksusuorituksesta. Jälkimmäisillä kerroilla Hali juoksi niin nopeasti kuin pieni koiranpentu voi muhkuraisessa maastossa vaan pystyy. Lopuksi tuli vielä "Mai-pallo" palkkaus. Olipa hyvät harjoitukset. Hali on kovasti minun perääni, joten oli aivan mahtavaa, että pääsimme jo nyt Maaretin kanssa aloittamaan. Halin jälkeen treenivuorossa oli Rif-rhodesiankoiranpentu, joka jaksoi juosta vanhempana jo vähän pidemmän matkan. Rif on jo Haliin verrattuna todella suuri, mutta pikkuneitiä ei onneksi yhtään arveluttanut suuri viestitoveri. Kotona riitti vielä virtaa kiusata kissaa pennulle aika pitkien kävelymatkojen ja juoksutuksen jälkeenkin. Kestävyyttä siis riittää.

Talvella valaistus ei tahdo riittä. Hali 10 viikkoa vanhana 2.2.2011.

Viikko sitten Halilla alkoi pentutreenit itse kokoamassamme ryhmässä. Ryhmässä on myös Lina-sisko, jonka kanssa Hali sai painia ja tapella vasta harjoitusten jälkeen. Ryhmässä harjoittelin Halin kanssa ensimmäistä kertaa katsekontaktia. Se ymmärsikin jutun juuren todella nopeasti, vaikka minulla oli namit alhaalla roikkuvissa käsissä. Nyt se sitten tapitteleekin minua vähän väliä suoraan silmiin edessäni istuen: "Tästä se tykkää". Harjoittelimme myös pujottelua ringissä olevien koirakoiden väleistä. Siinä oli haastetta sekä paikalla olijoille että pujottelijoille. Olin todella yllätty Halin loistosuorituksista ja maltillisuudesta. Olihan se vähän väsy harjoituksissa, mutta se vaan killitteli minua, vaikka ohi kulki jos jonkinlaista koiraa ja ihmistä. Lisäksi harjoittelimme maahanmenoa, istumista, eteenlähetystä lätkälle ja patoutettua luoksetuloa.

Viikko sitten otettu kuva, missä Mai näyttää lapselleen juoksumallia.

Ja mitä muuta. Hali on ollut aika monta kertaa isojen kanssa jo pidemmillä noin tunnin lenkeillä. Toki olemme kävelleet rauhallisemmin paikoissa, joissa isot saa juosta vapaana. Agihallilla Mai on käynyt useamman kerran. Siellä haukkuvat koirat eivät juurikaan sitä häiritse eikä se ole mitenkään arveluttava paikka. Koulutukseni tai Main treenien ajan Hali on saanut kuitenkin harjoitella häkissä odottelua lämpimässä tilassa, jotta vilu ei pääsisi yllättämään. Hali on saanut tutustua myös muutamaan sille vieraaseen koiraan ja moneen uuteen ihmiseen. Kaikki uudet tuttavuudet ovat olleet mukavia kokemuksia. Pintakokemuksia Hali on saanut enimmäkseen lumesta. Lunta on joka paikassa ja paljon, mutta on siinä hyvätkin puolensa. Hali on saanut opetella liikkumista aika paljon muhkuraisessa maastossa, mikä on vain hyväksi. Mutta onhan niitä muitakin pintamateriaaleja tullut vastaa, vaikkakin nurmikkoelämys taitaa jäädä myöhemmäksi.

Myös Mai on päässyt treenailemaan perinteiseen tapaan tottista ja agilitya. Tottiksessa harjoittelimme pääasiassa taas seuraamista ja jättäviä, mutta myös vauhtinoutoa ja tokon kaukojakin. Lisäksi teimme pitkän paikkamakuun ohjaajien ihastellessa Halia lämpimässä vessan "eteisessä". Kaukoissa meillä oli kotiharjoitteluun verrattuna pitkä matka, mutta pientä liikkumista lukuunottamatta vaihdot sujuivat hyvin. Nyt opetankin sen pitämään peräpäänsä erilaisella pinnalla (lehti, pyyhe, lauta), jotta saan takapään varmemmin pysymään paikallaan. Jättävissä vielä vähän epävarmuutta, mikä näkyy siten, että asennot eivät tule ihanteellisella nopeudella. Nyt muistuttelua tarvittiin kuitenkin hyvin vähän. Seuraamisessa vähän keskittymisen puutetta, minkä sain korjattua paikalla kääntyilyllä, sivuaskelilla ja peruutuksilla. Agitreenit meni todella hyvin ainakin koiran osalta, mutta ohjaajan suorituksessa olisi ollut parantamisen varaa. Rata oli hankala 28 esteen rata, missä oli monta vaikeaa kohtaa. Rata meni kuitenkin paremmin kuin uskoin, joten olin todella tyytyväinen.