Tiistaina pidimme Maaretin kanssa toiset viestitreenit Halille ja Riffille. Molemmat pentuset muistivat viestin periaatteen niin hyvin, että kutsumisia ei juurikaan tarvittu. Palkkaukset tein molemmille koirille samalla tavalla eli rasiasta maahan. Taitava Rif muisti heti, että palkka tulee alas, vaikka normaalisti onkin aika kova poika hyppimään. Hali puolestaan söi palkat maasta ripeästi ja kääntyi heti toiseen suuntaan, sinnehän sitä ollaan menossakin. Hali muisti siis heti, että Maaretin luo on tarkoitus juosta. Ilman houkutteluja se sitten kirmasikin koko ajan näkösällä olevan viestiparini luokse. Siellä oli joku mielenkiintoinen juttu, joten kutsuin Hali rasiaa heiluttamalla ja kerran nimellä. Sen jälkeen se juoksikin tosiaan iloisena välipalalleen, minkä jälkeen kääntyi heti takaisin päin. Pidin valjaista kiinni ja annoin VIE-käskyn. Napero kirmasikin ilolla hieman pidentyneen matkan Maaretin luo ja sitten takaisin. Viimeisillä kerroilla ei tarvittu kutsuja. Lopuksi vielä leluleikit ja sitten odottelemaan. Hali osaa muuten odottaa tosi nätisti vuoroaan, vaikka en olisikaan näkösällä. Mai pääsi myös tekemään vähän jotain. Se luuli menevänsä hakuharjoituksiin, mutta siitä ei ollut todellakaan kyse. Mai sai tehdä samalla matkalla dummyn vientiä. Ensimmäisellä kerralla Maaretin piti sanoa TUO pariin kertaan, mutta toinen kerta meni kuten pitikin. Ainoastaan luovutus saisi olla maltillisempi. Palkaksi Mai sai wubbaleikkiä.

Keskiviikkona Mai pääsi agittamaan pitkästä aikaa. Voi sitä riemua . Koulutettavani ovat vuokranneet sporttikoirahallilta vuoron keskiviikkona klo 22-23. Koulutuksen jälkeen jäin sitten treenaamaan oman mussukkani kanssa. Harjoittelimmekin välistä vetoja, slalomia, hyppyjumppia, keppikulmia, takaakiertomerkkauksia, kontakteja ja lopuksi vielä rataa. Hauskaa oli ja koira jaksoi innokkaana koko 1,5 tunnin ajan panostaa täysillä. Olimme siis valmiita klo 0.30 torstaiaamuna. Siihen sitten vielä jäähdyttelyt, kotimatka ja uusi lenkki kaikkien kanssa. Hali varsinkin ajatteli, että uusi päivä alkoi aamulla klo 1.30 kun saavuimme kotiin. Ehtihän siinä vähän sitten nukkuakin; kaikki kaksi tuntia sohvalla. Onneksi ennen treenejä olin nukkunut tunnin iltapäikkärit. Mutta siis pääasia, että Mai sai nyt vihdoin ja viimein kaipaamaansa toimintaa. Eikä nuo yötreenit niin kamalia ole kun pääsee kaksiosaisen nukkumisen rytmiin. Elimistöni on ottanut nukkumiskäytännön jo käyttöön.

Eilen lauantaina saimme vieraaksemme Tuulin ja Chilan. Aluksi kävimme pellolla vähän leikittämässä koiria. Aikaa ei ollut kovin paljon kun meidän piti kiiruhtaa pentukouluumme. Leikki sujui hyvin alkututustelun jälkeen. Pellolla Mailla oli aluksi pikakiiturivaihde päällä, mutta tuli leikittämään lapsosiaan huomautuksen jälkeen. Mai niin nauttii leikkimisestä pentujensa kanssa. Pari kertaa Halille ja Chilalle tuli riitaa. Rähinöitsinä oli pääasiassa meidän Hali, joka suutahtaa aika herkästi siskoillensa ja antaa tulla koko tuutin täydeltä suuttuessaan. Mai yritti ratkoa pentujen riitatilanteita menemällä väliin, ja riidan jälkeen sen piti tarkastaa erityisesti Chila mahdollisten vaurioiden varalta. Suurimmaksi osaksi leikki oli kuitenkin hauskaa osapuolten mielestä.

Mai matalana penneleiden edessä.

Täpäkät siskokset.

Sisko ja sen sisko.

Leikkituokion jälkeen meidän piti kiiruhtaa pentukouluun. Tuuli ja Chila tulivat myös mukaan, mutta seuraamaan sivusta. Aiheena meillä oli tällä kertaa sivulle tulo ja noutaminen. Kotona olen reilun viikon ajan hyödyntänyt Halin tiivista kontaktia ja odottamista niin, että olen siirtynyt sen viereen seisomaan niin, että Hali on ollut oikeassa perusasennossa. Tässä asennossa olen sanonut kerran tai kaksi seuraa-käskyn ja seissyt muuten hiljaa patsaana. Lopuksi olen vapauttanut sen syömään kun Hali on ollut kontaktissa hyvän aikaa. Hali tapittaa kuin pieni enkeli, vaikka tässä asennossa se ei kasvojani nääkäään. Ulkovarustuksen sivulta katson korvien asennnosta, että kontakti pysyy. Lasken usein vähintään kymmeneen hitaasti, mutta välillä vapautan sen aikaisemminkin ja välillä taas odotus on pidempi. Näin ollen sivulletulo harjoituksissa Hali jäi sivulle tultuaan nätisti kontaktiin istumaan. Halin opetan tulemaan sivulle kuten Mainkin eli suoraan kiertämättä. Hali oli aika väsynyt leikkimisen jälkeen joten se kulki sivulle nätisti hyppimättä kädessä olevan namin perässä. Perusasennossa pidin sitä vaihtelevan ajan palkaten aina välillä. Noutoharjoituksiin sain vinkit Erikalta. Halin aion opettaa toisin kuin Main eli ensin vauhtinouto ja myöhemmin vasta pitäminen ja luovutus. Mini-wubba toimikin näissä noutuharjoituksissa hyvin. Heitin sen ja Halin ottaessa sen suuhun kutsuin sitä, kehuin ja liikuin toiseen suuntaan. Neiti oli vähän väsy, joten kaikki yritykset eivät todellakaan onnistuneet, mutta oli niitä hyviäkin suorituksia. Palkkasin Halin nyt leikillä samaisella wuballa. Viimeiseksi teimme vielä pujottelukävelyt ringissä molempiin suuntiin. Välissä Hali harjoitteli myös rentoutumista kyljellään pötkötellen kun se oli vähän väsy. Harjoitusten jälkeen menimme vielä loppuleikeille. Nyt Main lapsosista leikkimässä oli Halin ja Linan lisäksi myös Chila sekä muina bordercollie Varpu ja aikuinen x-rotuinen Kerttu. Riehakasta leikkiä olikin taas. Harmi, että kameraa ei ollut enää mukana.

Tänään Mai sai tyttäreltään Chilalta saadun kauniin luuruusun aamupalan jälkeen. Luu oli kaunis, mutta kauneus kesti vain hetken kun se siirrettin masuun sulamaan, mutta onneksi ruusu tuli kuitenkin ennen sitä ikuistettua. Muuten tänään on luvassa ulkoilua kauniissa säässä ja illalla myöhäisagitreenit. Nyt pääsemme aloittamaan jo klo 22. Saa nähdä, miten myöhään nyt menee. Uskaltaako sikeäuninen mennä enää treenien jälkeen sänkyyn nukkumaan vai onko turvallisempaa torkahtaa sohvalta, missä herästyskelloilla on edes jotain valtaa.

Mai-äiskä kiittää Chilaa lahjasta.

On muuten hyvää.