Tiistaina oli HAU:n jäsenilta, mikä alkoi Vappu Alatalon luennolla: Vireystila onnistuneessa suorituksessa. Itselläni on ollut usein ongelmana vääränlainen vireystila varsinkin kisoissa, mikä on haitallisesti vaikuttanut suoritukseeni. Erityisesti jännittäminen on ollut ongelmani, varsinkin sähläämisen, hosumisen ja ylenpalttisen varmistelun lisääntyessä. Tällä luennolla Vappu kävi läpi asioita, joihin vireystila vaikuttaa ja miten sitä voi hallita. Lajina agilityn lajivaatimukset vireydelle ovat:

- kompleksinen monen tehtävän samanaikaista prosessointia vaativa suoritus

- häiriöherkkä: kaikki on niin pienestä kiinni

- viereys pitää olla just eikä melkein

- pitkät kisapäivät, vireyden aktiivinen laskeminen ja nostaminen

 

Ja Vapun opit tulivatkin heti tarpeeseen. Mietin aktiivisesti parin päivän ajan, miten haen itselleni sopivan vireystilan, mikä ei ole liian löysä, mutta ei myöskään jännittyneen korkea. Minun pitää päästä tunteeseen, mikä on rennon iloisen tarkka. Mietin mikä musiikki auttaisi minua pääsemään sopivaan vireystilaan. Se löytyikin sattumalta ja sittemmin on löytynyt pari lisääkin. Biisi joka auttoi minua erityisesti ihanteellisen vireystilan saamiseen on Lily Allenin Fuck You, mikä on tähän asti toiminut lähinnä huvittavana kappaleena ilman sen suurempaan innostusta siihen. Tämä rento ja iloinen haistattelu biisi on ollut niin hyvä kun se vie jännityksen pois ja jättää tilalle rennomman, muttei kuitenkaan löysän olon. Lisäksi vireystilani saamisessa käytän mielikuvaa Maista leikkimässä onnellisena treenien jälkeen. Mai on silloin entistä kauniimpi kun se on kovin onnellinen. Ihana Mai.

 

BAT:n kisat Vantaan Ojangossa 26.5.

 

Tostaina oli sitten pitkästä aikaa Mailla agikisat. Päivällä töissä yritin pitää vireystilani ahkerana, mutta muuten aika matalana. Kiire töissä ei onneksi nosta vireystilaani, jos siihen ei liity mitään muuta problematiikkaa. Töissä söin pienen pasta-aterian ja töiden jälkeen toisen kunnollista energiatankkausta silmällä pitäen. Lisäksi huolehdin nesteytyksestäni kunnolla ja vältin töiden jälkeen kofeiinia. Kisapaikalle mentiin ajoissa ja sillä sitten rallattelin lämmittelylenkillä metsässä nostatusbiisiäni. Vähän ennen ensimmäistä rataamme jännitys meinasi nostaa päätään oikein kunnolla, mutta hyräily ja laulelu laski sen paikalleen äkkiä. Minullehan on tyypillistä jännittää varsinkin näin pitkän kisatauon jälkeen, mutta nyt mulla on työkalut sen suhteen.

Ensimmäinen rata oli agirata, mikä meni sitten suuremmalti jännittämättä. Ohjasin rataa ottamatta mitään turhia riskejä. Lopussa kuitenkin tapahtui kömmähdys kun olin koiran takana ja se piti saada minusta toiseen suuntaan putkelle. Mai kuitenkin lukitsi jo maalihypyn ja meni sinne. Olisin varmaankin saanut korjattua sähäkämmällä toiminnalla tilanteen, mutta nyt Mai jätti kuitenkin putken välistä ja meni maaliin. Olin käyttänyt edellisissä treeneissä maalissa valmista palkkaa ja se varmasti edisti tätä omatoimista irtoamista. Mai teki siis kuitenkin juuri niin kuin ohjasin ja rataan olin muuten tyytyväinen. Ainoastaan A:alla se jälleen himmaili, mutta sitä se nyt tekee. Tulos siis hylätty, mutta pienestä oli kuitenkin 0-rata kiinni.

Toinen rata oli hyppyrata, missä vireystila oli jälleen itselläni hyvä. En ottanut tälläkään radalla riskejä, joten ohjasin Maita niin, että virheet oli minimalisoitu. Tällä tarkoitan sitä, että koiran reitti ei ollut ehken aivan se lyhin, ja yhden turhan valssauksenkin tein, mikä pitkitti Main yhtä mutkaa. Tulos siis tältä radalta 0 ja oli sijoitus 7/36. Tämä olikin sitten toinen hyppäri nollamme, joten enempiä ei SM-kisoja ajatellen tarvita.

BAT:n tulossivulle pääsee osoitteesta http://www.bat-ry.fi/fi/index.html

 

E-HKK:n kisat Hattulassa 28.5.

Lauantaina Mai pääsi ensimmäistä kertaa samoihin kisoihin äitinsä Elsan kanssa. Mai kun ei ole kisaillut kesän jälkeen kuin kerran huhtikuussa kolmosluokassa niin emme ole sattuneet samoihin kisoihin. Nyt siis kuitenkin äiti ja tytär samoissa kisoissa, joissa kisajärjestys oli C-kisa (agilityrata), A-kisa (agilityrata) ja B-rata (hyppyrata).

Vireystilani hallinta onnistui jälleen. Ensimmäisellä radalla Mailla tippui ensimmäinen rima ilmeisesti roikkuvan lähtöasentonsa ja minun vastaanottoasentoni (olin rintamasuunta kohden koiraa) vuoksi. En antanut tämän latistaa tunnelmaa vaan rata jatkui mielestäni hyvin. Yksi melkein kielto putkelle tuli ryysimiseni vuoksi, mutta Mai ei ylittänyt putkilinjaa, joten siitä ei virhettä, mutta vauhti toki hidastui. Yksi rima tuli vielä matkalla alas kun käänsin Maita, ettei se menisi juuri edessä olevasta putken suusta sisään. Tulos siis tältä radalta 10.

Toinen rata oli jälleen melkein nolla ja tosi siisti. Harmillisesti kuitenkin toiseksi viimeinen rima tippui ilmeisesti käteni laskun vuoksi. Tällä radalla tulos siis 5. Mutta mitä siitä kun oli jo kaksi hyvää rataa takana. Kyllähän se toki vähän harmitti, mutta oppien mukaan menneet käsitellään ripeästi positiivisessa hengessä ja viskataan olan yli ja siirretään ajatukset kohti tulevaa.

Viimeinen rata oli hyppyrata. Yksittäisellä hyppyrata nollalla emme tee tällä hetkellä mitään, joten otin juoksuradan ihan loppukirmausmielellä. Tein radan alussa perjättökäännöksen, mikä ei ole minulle tyypillistä, joten siitä aiheutui riman tippuminen ja vähän sekoilua vauhdin hidastumisen kera. Myöhemmin radalla muutin myös alkuperäistä suunnitelmaani, mikä ei ollut viisasta. Olinhan tehnyt alkuperäiset suunnitelmat ihan syystä. Siellä sitten toinen rima alas. Mitä siitä kunhan hauskaa on ja vaikeasta loppu menikin sitten hyvin. Radalla oli ensin kaksi hyppyä poikittain, missä ulkokulmakierto koiralla ja sitten pituus ja kaksi hyppy suoralla linjalla, minkä jälkeen koira piti kääntää hypylle, mitä se ei suoralta nähnyt. Lopuksi vielä maalihyppy, mikä oli samalla suoralla kuin aiempi suora. Tästä selviydyttiin kunnialla ja lopuksi mahtibileet hauskan kisapäivän päätteeksi. Tulos tältä radalta siis 10.

E-HKK:n tulossivulle pääsee osoitteesta http://www.e-hkk.net/assets/files/tulokset/2011-05-28_tulokset.html

 

VAU:n kisat Nastolassa 29.5.

 

Kisaviikko jatkui vielä Nastolassa kolmen radan verran. Kaksi ensimmäistä rataa (A- ja B-kisa) olivat agilityratoja ja viimeinen C-kisa oli hyppyrata. Vireenhallinta jatkui täälläkin ja onnistuin siinä aika hyvin, vaikkakin se säröili hieman B-kisan aikana. Huomasin sen kyllä jo ennen starttiamme. Mutta siis itse tapahtumiin.

Ensimmäinen rata oli ratavirheetön, joten siitä 0 ja sijoitus 6/39. Tälläkin radalla kuten seuraavallakin aikaa vei aika paljon kontaktit, koska niillä Mailla on edelleen himmailua. Mihinkäs se nyt yhtäkkiä katoaisi kun ei olla vielä superpalkkakontaktiharjoituksia päästy kunnolla tekemään. Aika varovainen olin enkä ottanut turhia riskejä, mutta se kannatti ainakin näin 0-jahdissa. Toisella radalla pukkasi hieman painetta kun piti saada se toinenkin agirata 0-radaksi SM-kisoja ajatellen. Siitä ei kuitenkaan nollarataa tullut vaan 10 törkeiden ohjausvirheideni vuoksi. Yhdestä hypystä kaatui oikein siivekekin riman kera kun ohjasin hypylle liian myöhään. Tästä häkeltyneenä ohjasin putken jälkeisen hypyn toisin kuin olin suunnitellut ja siten olin koiran tiellä. Tästä rima alas. Mai oli siis tosi hyvä, mutta ohjaajalle luunappi. Puolustuksekseni voisin sanoa, että pyysin Mailta anteeksi radalla oikein kahteen kertaan. Kolmas rata oli hyppyrata, missä tuli yksi kieltovirhe kun lennokkaasti ohjasin Main hypyn ohi. Korjasin kuitenkin tilanteen ja rata jatkui hyvässä hengessä.

VAU:n tulossivulle pääsee osoitteesta http://vau-agility.net/materiaalit/kisat2011/VAU_Agilitykilpailu_tulokset2952011.pdf

Kuvia VAU:n kisoista löytyy osoitteesta https://picasaweb.google.com/114461569605136154422/20110529Agility3LkNastola2952011#. Maista on kuvia kaikilta kolmelta radalta. Kahdessa ensimmäisessä kuvassa A-kisasta on kuvattu Main kaunista peräsintä ja kolmannessa meidän molempien peräsintä profiilina. B-radalta otetussa kuvassa kieli on livahtanut nenälle A:an alastulolla ja C-kisan kuvassa kaunotar on juuri lävistänyt renkaan.

Kokonaisuutena voisin sanoa, että meillä alkaa vähitellen olemaan radanteko aika lailla hanskassa. Kontaktihimmailut on ensimmäisenä työnalla. Siihen vaan superpalkkaa ja kivaa meininkiä. Kunhan lopetan vielä varomasta rimojen tippumista, voin alkaa revittämään ja käskyttämään hieman enemmän radoilla. Nyt tähtäämme puhtaisiin ratoihin ja sitten aloitamme sekuntien vähentämisen. Olen siis erittäin tyytyväinen saavutuksiimme näissä viimeisimmissä agilitykisoissa. Ainoastaan yksi rata on ollut hylätty ja sekin oli melkein 0, ja kaikista muista on tullut tulos.

Viikonlopun päätimme kyläreissulle Mäntsälään moikkaamaan Maria sekä flättikaksikkoa Hyrrää ja Hippaa. Pellolla etenkin Hali otti ilon kaksikon nuoremmasta jäsenestä Hipasta ja tunne taisi olla molemminpuolinen. Lisäksi sain Marilta neuvot suuntakäskyjen opettamiseen ja esineruutuakin saimme tehdä kadonneen tennispallon heittovarren etsimisen merkeissä. Mai löysi vipuvarren, mikä sille pellolle piilotettiin motivointimielessä kun kadonnutta ei tahtonut löytyä. Mai sai palkkansa siitä, mutta varsinaisesti kadoksissa olleen vipuvarren löysi esine-etsijä Hanna.

Rankka viikonloppu on taas vietetty ja olo on jälleen väsynyt, mutta onnellinen, kuten myös taitaa olla karvaturreillakin.