Hali oli viime viikolla selkeästi takakorkea ja Mai takakireä. Maita häiritsi lähinnä peräpään touhut hormonimyllerryksellä höystettynä sekä se, että kakru pääsi sitä enemmän harrastamaan. Nyt kuitenkin myrskyt hännän alla ovat laantuneet ja onhan sekin päässyt tekemään kaikenlaista. Hali puolestaan on tasoittanut vartalomallinsa. Viikonloppuna mittasin sen ja sain säkämitaksi 47 cm. Tuohon tulokseen olin päässyt vertailemalla sitä vanhempiin koiriinkin. Muutoin Hali on jatkanut pienoista vahtimistaan, itsensä peilailua, Pinjan kiusaamista ja yltiöpositiivista elämänkatsomustaan.

Halin poseeraus melkein helteisenä lauantaina.

Harrastuspuolella toimimme viime viikolla samalla kaavalla kuin edelliselläkin eli maanantaina Halilla koulutuksen jälkeiset omatoimitreenit, keskiviikkona jälkeä ja esineruutua, torstaina Main hakua, perjantaina Halin agia sekä viestiä ja samaa rataa jatkettiin tälläkin viikolla paitsi, että perjantain viestit aikaistettiin keskemmälle viikkoa.

Halin taistelutahto on lisääntynyt kiitettävästi, mutta edelleen se tykkää enemmän jahtaamisesta eli pallo on sille parempi ainakin vielä. Pääasia on, että agissa saan sen palkattua kontakteja lukuunottamatta lelulla. Agissa Hali etenee pienin harjoituksin, mutta suurin askelin eteenpäin. Sllä on siellä kivaa, mutta mikä ihmeellisintä; se osaa rauhoittua tauoillaan. Viime perjantai oli selkein. Menimme agitreeneihin ja aloitimme keskustelulla. Hali oli portissa kiinni ja makaili siellä todella levollisena kun mitään ei tarvinnut tehdä. Touhuun se innostui heti ja sitten taas agitteluiden jälkeen autoon päästyään se pisti heti maate kyljelleen. Katsoi vain meitä takakontin edustalla jutustelevia, että "voisko ton oven laittaa kiinni, jotta saan ottaa torkut". Ja sehän otti siirtymämatkan ihan levon kannalta. Viestimetsällä olikin sitten taas intoa vaikka muille jakaa. Tämän huomattuani ymmärsin, että tämähän selittää, miksi sitä virtaa riittää vielä kotiin astikin niin paljon, vaikka olen luullut koiran väsyttäneeni. Täydellinen harrastuskoira kun osaa jaksottaa jaksamistaan pitkälle.

Esineet Hali osaa jo etsittyään tuoda kun sitsä siihen pyytää ja jäljellä se alkaa olemaan jo jyvällä toiminnan tarkoituksesta ainakin hetkittäin. Mailla puolestaan tien kahteen kertaan ylittävä jälki oli tarpeeksi haastava rauhoittamaan edelleen jäljestystä satunnaisesti nameilla höystetyllä jäljellä. Esineruudussa se teki pitkästä aikaa vaihdon, mutta onneksi minulla on korjaustoimet tiedossa.

Hakumetsässä Maille tehtiin viimeksi ensimmäistä kertaa tarkoitukselliset tyhjät pistot. Ne meni hyvin eikä sitä tarvinnut juurikaan edes huudella takaisin. Se kun juoksi 50 metriin ja palasi haisteltuaan maisemat. Sille tuli radalle kolme tyhjää ja kolme löytöä, vaikkakin yhdelle maalimiehelle se piti lähettää kolmesti. Rullan tuonnit on hyviä ja etenemäkin on sellainen kuin pitää. Hallinta vaan on kovin huonoa. Vaikka se haku on meille ollutkin ruusuilla tanssimista piikkien ja terälehtien kera, niin on se vaan niin kiva laji. Hakutreenien jälkeen pidin Maille yhteislenkin jälkeen vielä tottistreenit parkkipaikalla. Seuraaminen paranee koko ajan vaikkakin muistutteluja paikan pidosta tarvitaan vieläkin. Luoksetulon tein tällä kertaa kokonaisena ja se oli tosi hyvä ainakin minun mielestäni. Lopuksi teimme vielä jättävistä maahanmenon ja istumisen ja sisäkaari seuraamista lähellä-käskyllä.

Viesti on Halin mielestä ihan ykkösjuttu, ja Maaretista se tykkää aivan mielettömästi. Viimeisillä kahdella kerralla koirat on saaneet harjoitella rauhoittumista ihan puuhun kytkettynäkin ja hyvin on rauhoittumiset ymmärretty. Tänään otimme käyttöön myös istumisasennon ennen lähetystä, jotta penskat osaisivat joskus istua perusasennossa käskyä odottelemassa ihan kokeessakin. Harjoitukset ovat myös olleet sellaisia, että A-B ja B-A -juoksuilla vastaanottaja oli näkösällä, mutta A-C- ja edellisellä viikolla C-A väleillä vastaanottaja ei näkynyt lähetyspaikalla. Juoksut menivät kuitenkin molemmilta samalla pikakiidolla kuin ensimmäisetkin. Toisella kerralla näkyvyyttä häitsi maaston laskeutuminen ja toisella suhteellisen suoran polun ympärillä rehottavat pajut.

Äiskän päältä näkee paremmin.

Olikin muuten hyvä keksintö.